Museo Storico Alfa Romeo

Museo Storico Alfa Romeo

Museo Storico Alfa Romeo

Forza Italia, Forza Ferr….Alfa Romeo!

Ei ole matkaa Italiaan ilman vierailua Alfa Romeon museoon Milanon pohjoispuolelle Areseen. Hieno paikka, hienoja autoja, hienoa historiaa. Kolmeen kerrokseen jaettu museo piti sisällään siviliiautoja eri vuosikymmeniltä, lentokoneen moottoreita sekä kilpailuhistoriaa. Juuri kilpailuhistoria ja sen keskeisimmät henkilöt herättivät autourheiluperunassa syvää kunnioitusta.

Mainostetaan vielä loppuun, että museosta ostettavat Alfa Romeo -tuotteet yllättivät matalalla hintatasollaan. Museo ei selittämällä aukene, joten valokuvia, olkaa hyvä!

HISTORIA

MOTORSPORT

ENGINE PORN

Rallicross inside: Haapamäki

Rallicross inside: Haapamäki

Rallicross inside: Haapamäki

Rallicrossin SM-sarja on käynnistymässä, joten nyt on hyvä hetki paneutua hieman syvällisemmin crossikuljettajan päässä pyöriviin ajatuksiin. Mitä rallicross-kuljettaja miettii ajaessaan, pelottaako takana ahdistava kilpakumppani vai onko crossikuski kaiken ulossulkeva jäämies? Annetaan lajin tekijämiehen vastata.

Henkka Haapämäki, olet rallicrossin SRC-luokan hallitseva suomenmestari ja uuden kauden alkuun on kaksi viikkoa aikaa, miten menee?

Kyllä tässä  on ollut vähän kaikkea. Viime viikolla kyhäsimme studion kotipihaan kuvauksia varten, ja kun pääsin töistä kotia niin se studio oli sielä pihalla pitkin maita ja mantuja ja kuvaaja kolkutteli jo käytännössä ovea. Kuvausten jälkee pistettiin sitten Bemari kärriin, ja siirsimme auton, tiimin sekä setit ja wokit Vammalaan Sastamala-messuille. Siellä kasattiin sitten aamu osastoa ja edustimme pari päivää, jonka jälkeen laitoin Bemarin kärriin ja seuraavana aamuna keula kohti Oulua. Kävimme siellä kisainssini Anssin kanssa Motecilla dynottamassa vehkeet tikkiin, ja Oulun reissun jälkeen edustin käytännössä samoilla silmillä vanhojen autojen vappuparaatissa Sastamalassa.Voi ristus, on tämä aikamoista sooloilua tämä touhu!

Kuulostaa kiireiselle, mutta miten olet saanut iltapäivät kulumaan?

Kyllä eilenkin ehtoolla kun tulin tallista tupaan, oli siinä ehkä vähän hermo pinnassa kun fanikamat ja kaikki hommat oli, no vähän levällään. Sitten se, että pitäisi varmaan emännällekin pyhittää hiukan aikaa. Vapaita viikonloppuja minulta tuossa kyseltiin, mutta en tiedä milloin sellaisen uskaltaa luvata. Kun noilla radoilla saa testata vain tiettyinä viikoloppuina ja kuitenkin kun jotain lupaat, niin sitten auto räjähtää testeissä ja taas ollaan lähtöpisteessä…

No nyt alkaa onneksi olla lämpimät  kelit nukkua terassilla. Missä kunnossa on kalusto ja valmistelut sen suhteen?

No Bemari on sentään tallissa teipattuna, kiiltävänä ja täysin valmiina kertaalleen penkitettynä. Sehän tästä vielä puuttuisi, että tuo kilpa-auto olisi tuhannen pirstaleen tohjona.

Kuva: Haapamäki RX

No nythän ei auta muu kuin pätkiä se testeissä oikein huolella, että ei pääse liian helpolla?

Sitä odotankin, että maanantaina siellä penkityksessä lähtee kannentiiviste välistä pois ja ruvetaan sitten jostain jenkeistä hommaamaan erivahvuista kansipahvia, jota ei ole missään. Korkeintaan  jossain hemmetin Nascarissa, Ford Pintossa tai SHOC:ssä tai ehkä jopa jonkun puuveneen Volvo Pentassa. Sitten soitetaan ja veivataan yöllä, kun niillä on siellä päivä. Kukaan ei tiedä, mitä tarvitaan ja pirusti pitäisi hommata kaikkea.

Toivotaan, että näin ei käy! Nyt mennään asiaan, ja aloitetaan ajamaan rallicrossia.

MIES MIESTÄ VASTAAN

Keksipä Henkka pari hyvää perustelua, miksi sinä ajat rallicrossia?

Tämä tuntuu vähän nololta, mutta kehtaan kertoa kyllä kaiken periaatteessa omasta fyysisestä rajallisuudesta alkaen. Suurimmat syyt miksi pidän rallicrossista, ovat hyvin pitkälti samat asiat kuin rallissa: saisit olla se kaveri josta puhutaan, se joka tekee täysin pöljän ohituksen, hullun kierrosajan. Se, josta kysellään, että miten tuo nyt sitten ylipäätään oli mahdollista. Ja se tunne, kun voitetun erän jälkeen palaa varikkopilttuuseen, jossa oma porukka on paikalla ja rummuttaa innoissaan kattoon, ja joku saattaa osoittaa sormellakin että ”Sinä! Nyt oli kova veto!”. Niin kyllä se vaan tuo on se juttu, siitä saa niitä asioita, jota ei mistään muualta saa. Niiden takia tätä hommaa tekee.

Toki tehokkaat autot ovat yksi syy. Kyllä sitä aikanaan isosti odotti, että pääsee tuollaisella 400-heppaisella takavetohirviöllä oikein kunnolla murhaamaan.  Vaikka itse ajaminen onkin pääasiassa erittäin stressaavaa, niin on se silti myös nautittavaa. Crossissa makeita tunteita tulee, kun pyörät ovat parin kierroksen jälkeen lämpimät, pito on aivan kauhea ja auto menee aivan sen rajalla, ettei lähde luisuun eikä puske, vaan menee sitä aikoinaan mainostettua ”ujoa luisua”. Crossi ei sillä lailla tunnu hurjalta kuin vaikka ralli, koska ajetaan rataa ja puut ovat aika kaukana, mutta tehosta ja pidosta niitä hienoja tunteita saa.

Kuva: Linda Klemola/ lk.kuvat.fi

Crossissa ajetaan useita lähtöjä viikonlopun aikana, ja päivät ovat pitkiä. Miltä tuntuu valmistautua lähtöjen välillä ja tietää, että kohta taas mennään mies miestä vastaan?

Itselläni on crossissa mennyt jännitys jopa pahemmaksi kuin aikanaan rallissa. Esimerkiksi Neste Rallissa 2015 oksensin monesti ennen pätkälle menoa kun vedin kypärää päähän. Crossissa ajetun ja hyvin menneen erän jälkeen itselle tulee lähinnä valtava helpotus, ja yleisön ohi varikolle lipuessa on hetken aikaa mahtava fiilis. Sitten aletaan valmistautua seuraavaan erään, ja edellinen erä on täysin taakse jäänyttä elämää. Se on ikään kuin selviämistä lähtö kerrallaan. Mietin koko kisaviikonloppua aina vain lähdöittäin ja en pidä itsestään selvänä jatkoonpääsyä missään vaiheessa.

Ralliaikaan kävin mentaalivalmennuksessa, jossa valmentaja sanoi, että muista Henkka että se riittää, jos saat omasta mielestäsi 100 prosenttia itsestäsi irti. Sitä ajatusta mietin usein crossissa. Lokeroin karkeasti mielessäni, että pojat on pistäneet auton kuntoon, rahat on saatu hommattua, tällä autolla pystyy voittamaan ja olen ennenkin voittanut nämä muut. Joskus jos tuntuu ihan mahdottomalta voittaa kilpailu, niin ei siinä auta kuin miettiä, että olen ennekin pystynyt voittamaan, kun teen oman hommani niin hyvin kuin osaan, ilman virheitä.

Formulakisoja seuratessa jännitys nousee aina, kun tulee mahdollinen ohitustilanne. Toinen kuljettaja hiillostaa toista ja näyttäytyy peileissä, käy rinnalla ja pyrkii ohi. Hiipiikö ajosuorituksen aikana korvien väliin pelkotiloja, että nyt tuo kaveri tulee väkisinkin ohitse?

On täysin eri asia yrittää ajaa hyvää aikaa kuin ajaa kisaa sellainen kaveri takana, joka on käytännössä yhtä nopea kuin itse. Yksikin virhe, ja kaveri yrittää heti ohitse. Elämäni raskaimpia eriä on ollut ajaa viime vuoden Kouvolan kisan viimeinen, mestaruuden ratkaissut erä ja sen viimeinen lähtö. En edes tiedä, kuinka paljon hiljempaa ajoin sen lähdön, mutta päästessäni lähdöstä kärkeen ainut tehtävä oli pidätellä muut takana. Kyllä se on henkisesti raskas tilanne, kun pidättelee sekä itseään että kilpakumppania, mutta ajaa myös kovaa ja hienoa kilpailua.

Kuva: Toni Ollikainen/ Tonigraphs

Miten ajosuoritus ja ajolinjat muuttuvat, kun ajat kovaa aikaa tai vastaavasti pidättelet vain kaveria takana?

Aivan sairaasti. Crossissa on se erityispiirre, että joissain tietyillä radoilla vauhtia pitää ottaa ylipaljon pois sen takia, että on vara ottaa vastaan iskuja. Jos tullaan vaikka alamäessä kiristyvään tiukkaan kurviin, niin aikaa ajettaessa tullaan niin, että auto juuri ja juuri toppaa, nuolee kaidetta sisällä ja sitten avataan kaasu saman tien. Samassa tilanteessa mies miestä vastaan ajettaessa ei ole varaa ottaa yhtään pusua, vaan se menee heti kolme autonmittaa leveäksi ja sitten sieltä tulvii kahdeksan autoa ohitse. Vauhti on otettava aivan pois, että on vara ottaa niitti vastaan menettämättä peliä. En tiedä ajavatko kaikki näin, mutta oma taktiikka johdossa on ollut turvautua kilpikonnapuolustukseen.

Pari sanaa ohittamisesta. Onko ohitus spontaani reaktio kaverin virheeseen vai suunnitteletko ohituksen paikkaa ja ajoitusta tarkasti etukäteen?

Crossihan on siitä hieno laji, että tässä näkee reaaliaikaisena seurantana jäätkö vai saavutatko kaveria. Itse yleensä aina tarkkailen tilannetta, ja usein radalta on löytynyt jokin tietty kohta, jossa saan voimakkaasti edellä ajavaa kiinni. Kyse on aina mutkan ulostulosta, ei koskaan sisäänmenosta. Sellaisen paikan jos löytää, pitää ajatuksissa vain sulkea toinen pois mielestä ja hakea maksimaalinen ulostulonopeus. Parasta on, jos saa jo edeltävällä suoralla häirittyä toista näyttäytymällä peileissä tai muuten muistutettua, että täällä ollaan, ikään kuin ajatettua toista juuri ennen iskua. Se on minun kohdallani ollut paras keino ohittaa. Jos kaveri jättää oven auki, eli pääset syöksymään sisälle, voi toista käyttää nojausapuna. Tällöin sisäkurviin voi mennä aika yltiörohkeasti, koska tietää toisen auton pitävän sinut itsesi radalla.

Jos taistelee voitosta tai ajaa kärjessä, on tunne ja fiilis aivan eri kuin jos jää jonkun selkeästi itseä hitaamman taakse. Siellä ei ole aikaa olla kahta kierrosta ”jarrun” perässä kuluttamassa aikaa, vaan olisi pakko päästä ohitse keinolla millä hyvänsä ja se alkaa korventaa hermoja. Silloin ohitus tuntuu ihan pakkopullalta.  Kärkimiehen perässä ajaessa tietää, että jos tulen aivan imuissa maaliin on aika väkisinkin hyvä, vaikkei edes pääsisi ohitse.

Kuva: Toni Ollikainen/ Tonigraphs

CROSSIMYYTIT

Kaikki crossikuljettajat ovat ihan mulkkuja.

Onneksi asettelit itse tuon kysymyksen noin, niin tähän uskaltaa jotain vastata. Kyllä crossissa on paljon sitä, että salataan tietoa ja on vähän sellaista äijämeininkiä, että pelotellaan kaveria uuden moottorin tehoilla ja väännöllä. Meilläkin on tuoreessa muistissa tapaus jossa kilpakumppanin kanssa sanailtiin kaikessa rauhassa varikolla ja molemmat keksivät oman autonsa taka-akselien välitykset, iskarit, väännöt ja kaiken mahdollisen ihan uusiksi. Vaikka me ne aika tarkkaan tiesimmekin, niin se keskustelu vain lähti sille linjalle, ja samalla molempien huoltoporukat naureskelivat taustalla, että siinä ne valehtelevat kirkkain silmin päin naamaa ja molemmat sen tietävät.

Olen koittanut itse olla sellainen kuin luonteeltani olen eli avoin. Kerron ihan suoraan mitä koneessa on voimaa ja mitä on tehty, ja ehkä enneminkin käännän sen asian ihan ympäri, että ollaan nyt vähän tällanen ja tollanen porukka ja koitetaan nyt jotain saada aikaan. Ja samalla on sitten kuitenkin aivan helvetin tosissaan. Kyllä siihen avoimuuteen yrittää aina välillä joku vähän tarrata, esimerkiksi somessa on vähän kuittailtu, että ”Joko sä Haapamäki jännität?” kun olen avoimesti kertonut, että se jännitys on aikamoista. Mutta viime vuonna kun järjestimme tukikeräyksen uuden moottorin saamiseksi hajonneen tilalle, niin kyllä siihen useampikin kilpakumppani osallistui. Se oli kyllä todella hieno juttu.

Yhteys varikkomuurille on vain elvistelyä.

Minulla on varikkomuurilla kaksi miestä, spotteri ja kisainssi. Kisainssi muistuttaa laittamaan sumuvalot päälle, kertoo mahdolliset katsastusmiesten kommentit ja huolehtii isällisesti kaikista murheista ennen lähtöä. Oma kisainssi on ehkä joskus saattanut joutua rohkaisemaan, kun ”poraan” autossa ennen lähtöä, että en minä halua mennä tuonne. Siinä kohtaa inssi hipaisee vähän reidestä ja antaa viimeiset adrenaliinit, että annas mennä poika, illalla saat sitten vähän rannevahvaa. Näissä kohtaa tulee olla toki tarkkana, että kukaan ei ole samalla kanavalla kuuntelemassa mitä siellä puhutaan.

Spotteri puolestaan tekee ajon aikana yleisiä huomioita, kuten katsoo lisälenkin paikan ja ilmoittaa mitä edessä tai takana tapahtuu. Oma spotteri esimerkiksi kertoo, jos olen piikissä ja takana on tilaa, niin nyt voi vetää reilusti ja ottaa vähän riskiä ilman, että joku on heti virheen sattuessa ajamassa ohitse. Minun spotterini vahvuus on se, että hän tietää melko hyvin, koska kukin kilpailija menee lisälenkille ja kuinka nopeasti sen suorittaa. Hän kellottaa myös muiden kuskien ajamista ja lisälenkkejä ja käyttää tätä hyväksi kilpailutaktiikan laatimiseen.

Kuva: Toni Ollikainen/ Tonigraphs

Kilometrin rataa on puuduttavaa ajaa koko viikonloppu.

Ei siihen kyllästy. Crossissa on yksi hieno puoli, tässä on kisaviikonlopun aikana montaa eri lajia: ensin ajetaan vain mahdollisimman kovaa aikaa, mahdollisimman lujaa ja tehokkaasti. Sitten siirrytään ajamaan vain sijoitusta, säilyttämään johtopaikka ja pitämään kaveri takana. Ne ovat kaksi ihan eri lajia.

Jokeri on vain todella väsynyt lisälenkki.

Jokerin tai lisälenkin kanssa on oltava oikeasti hereillä. Etenkin viimeisissä lähdöissä, joissa vain sijoitus ratkaisee ja pidättelet muuta porukkaa takana, pitää olla ekstrahereillä. Jos itse tai spotteri huomaa, että aivan luukussa ajanut nopea kaveri lähtee jokerille, pitää muuttaa myös omaa rytmiä täysin: ei voikaan enää ajaa turvallista peittelyvauhtia, vaan nyt kierros on ajettava niin kovaa kuin ranteesta irtoaa ja siihen perään itse jokerille. Tässä kohtaa moni mokaa, eikä tajua kiristää vauhtia. Tietenkin siinä on myös riskinsä, kun pitää kesken ajon muuttaa ajorytmi muiden pidättelystä ihan kammovetoon.

MENESTYS

Jos lupaat olla ylpistymättä, niin voidaan varmaan todeta, että osaat ajaa kilpa-autoa ja olet siinä ihan kohtalaisen hyvä. Jos tämä asia unohdetaan, mitkä ovat niitä muita perinpohjaisia syitä, miksi sinä pärjäät rallicrossissa?

TESTAAMINEN

Testaaminen ja ennen kaikkea miten tarkasti se tehdään. Pääasia on se, että ei käytetä mitään Esson baaria tietolähteenä tai luoteta siihen, että Matti veti tällaisilla rattailla lujaa ja Teppo käytti mustia laseja, että siksi ne on kovia. Vaan se että pyritään murtamaan ennakkoasenteita ja ennen kaikkea hakemaan faktapohja jollekin väitteelle. Meillä on autossa todella laaja tiedonkeruu ja kiihtyvyysanturit. Kisoissa GPS:ää ei saa toki käyttää, mutta testeissä sellainen on käytössä.

Aina etukäteen suunnitellaan, mitä testataan ja mitä kokeillaan, eikä vain ajeta putkisilmillä ja sitten ehtoolla kotia mamman viereen kehumaan. Noudatetaan siis tiukasti suunnitelmaa, taulukoidaan asiat Exceliin ja analysoidaan dataa, jota testistä tulee. Sitä asiaa voi kehittää vieläkin, eli ennemmin tiheämmässä tahdissa toppaa varikolle ja ottaa kahvikupin, miettii asioita ja pohtii niitä yhdessä tiimin kanssa. Kaikki turha tulittaminen kiviseinien läpi olisi ihan jo kustannussyistä tarkoitus karsia pois.

Tarkkuus kantaa ehkä parhaiten hedelmää vasta nyt ja tulevaisuudessa. Meillä alkaa olla dataa useimmilta radoilta, lähtökiihdytysaikoja, renkaan lämpötiloja, eri välityksillä ajettuja aikoja, radan lämpötiloja sekä tietoa, miten auto noissa asioissa muuttuu ja miten voidaan jo etukäteen noihin asioihin vaikuttaa.

Kuva: Mr. Bigini/Haapamäki RX

Kuva: Mr. Bigini/Haapamäki RX

DATA JA SEN ANALYSOINTI

Datan analydsoe…analusoin…

Osaat ilmeisesti analysoida dataa, muttet lausua sitä?

No en! Analysointi on silti melkeinpä tärkein asia. Esimerkiksi lähtö on crossissa niin keskeinen asia, että sen on vain pakko olla kunnossa. Joskus saattaa kuuluisa perstuntuma sanoa, että nyt muuten lähti, kun auto vähän murahtaa ja ruopaisee, mutta data kertookin ihan muuta. Perstuntuman ja faktan välinen ero voi olla hurja. Se vaatii paljon tiimiltä ja ihmisiltä, jotka tulkitsevat kerättyä tietoa. En minä tajua mistään kiihtyvyysarvoista yhtään mitään, mutta onneksi on sellainen kaveri, joka kertoo miten asia menee. Kisainssi Anssin mukaan meikäläisen rallihommista on kuitenkin se hyöty, että tajuan jotain kuitenkin niistä muista käppyröistä.

ITSELUOTTAMUS

Ja nyt ei puhuta ajamisesta, vaan siitä testaamisesta. Siitä, että uskoo tekevänsä oikeita asioita. Kävimme viime kesänä Puolassa testaamassa paikallisen crossisarjan kuljettajan Bemaria. He ottivat yhteyttä, annoimme tietoa autosta ja lopulta päädyimme Puolaan säätämään sitä autoa. Anssi miettikin, että haluaako ne oikeasti jotain härmäläisiä bensalenkkareita sinne. Minun englanti on tasoa peruna suussa, joten lähtökohdat olivat hyvät. Lopputulos oli se, että sillä autolla ajettiin testiradan rataennätys ja kuljettaja voitti lopulta Puolan mestaruuden. Siitä tuli iso lisälataus, että mehän oikeasti vissiin osaammekin jotain.

TIIMI

Tiimi on kuitenkin se koko juttu. Ei tällänen pygmi muuten tätä hommaa voisi pyörittää. Isä ajoi aikanaan, ja osa porukasta on hänen vanhoja kavereitaan. Minä pääasiassa koordinoin tätä hommaa ja koitan hommata rahoituksen, en ropaa pää punaisena tuolla Bemarin pyöräkotelossa, vaan sen tekee joku, joka sen oikeasti osaa. Tapio Koivula on ollut mukana jokaisessa minun ajamassani kisassa ralliajoilta lähtien. Meillä on tiimissä käytännössä asiantuntija joka hommaan: kisainssi Anssi hoitaa analysoinnit ja linkit ulkomaille, koneistustaitoinen kaveri Innanmaan Ville  tekee ne asiat, moottorimies Pekka Lindholm on erikseen ja paljon mekaniikkaa osaavia ukkoja kuten Koivulan Tero ja Junnilan Antti.

Kisapaikallakin pystytään periaatteessa tekemään kaikki lukkomuutoksista lähtien.  Isäukkoa olemme tässä muutaman vuoden kouluttaneet ajamaan tuota kisabussia, ja sekin homma alkaa kyllä hiljalleen sujua. Oma emäntä, sisko, huoltomiesten vaimot ja lapset  hoitavat fanituoteasiat, ja osallistuvat hommaan ihan toden teolla. Itsellä on kädet aivan täynnä töitä sponssihommissa ja kaikessa muussa tähän liittyvässä, joten muiden ihmisten apu on korvaamatonta.

Se, että tähän hommaan ollaan saatu tuollainen porukka mukaan, on todella hienoa. Tiimi kestää freesinä kun hommia voidaan jakaa, ja hyvä henki on säilynyt mielestäni koko ajan. Olen koittanut porukkaakin tuoda esille, että tämä ei ole vain minun juttuni ja muutkin saavat olla esillä. Tässä on aika paljon vanhempaa ja kokenutta kaveria mukana, ja tuntuu että heillä ei ole kyllä mitään tarvetta esiintyä. Se tilanne voisi olla äkkiä ehkä nuoremman porukan kanssa eri, että ”mee sää nyt kusipääkuski sinne esille kun on laitettu laitteet sulle kuntoon”.

Kuva: Mr. Bigini/Haapamäki RX

AINA EI VOI VOITTAA

Mestarikin voi murtua. Koska viimeksi on mennyt huonosti?

No kyllähän tässä viime viikolla kävi semmoinen homma, mistä teikäläinen ja tämä osio tuli mieleen. Minulla on sellainen helvetin iso taulu sponsorien nimiä varten, jota koitin yksin asentaa paikalleen. Mietin, millä saan sen suoraan. No laitetaan sinne päälle joku puu siksi aikaa kun minä ruuvaan! Vieressä sattui olemaan sellainen neljän tuuman piiru, aivan pirunmoine jytky. Laitoin sen paikoilleen ja aloin poraamaan. Muuten hyvä, mutta se piiru tippui takaraivoon ja lähti taju parkkiin. Heräsin maasta hetken päästä akkuporakoneen kanssa vierekkäin taulun juuresta. Mietin siellä maassa, että ei hemmetti, kauheella kiireellä lähdin töistä, että saisi tämän taulun kasattua ja täällä minä makaan lattialla taju parkissa, v***u on hianoo!

Henkka, kiitos haastattelusta. Kerro vielä loppuun hallitsevan mestarin itsevarmuudella, millä ilmeellä mennään kauteen 2019?

Kaudella 2019 ollaan Masterin roolissa ja esiinnytään sen tuoman arvon mukaan. Mottona on läpi täyteen ja kasa viereen, eli all in!

KUKA?

Henri Haapamäki

Ikä: 30 vuotta

Kotipaikka:  Sastamalan Stormi

Ammatti: Kunnossapitoasentaja

Perhe: Avopuoliso Niina ja poika Sebastian 2 vuotta

Laji, luokka ja auto: Rallicross SRC ja BMW M3

Savutukset: 2013 rallin SM-pronssi, 2014 Ralli SM-hopeaa, 2016 ja 2017 Rallicrossin SM hopeaa SRC, 2018 Rallicross SRC suomenmestari

Harrastukset: Kelkkailu, sometus ja yökalastus

Haapamamäki RX 2019 Facebook

 

Otsikon kuva: Toni Ollikainen/Tonigraphs

 

 

 

Classic Motorshow 2019

Classic Motorshow 2019

Classic Motorshow 2019

Taivas ja helvetti. Samanniminen eepos kertoo suomalaisen yhteiskunnan yrityskokemuksista, mutta minun toukokuisen lauantaipäivän kohdalla nuo sanat saivat ihan omat kohteensa: Classic Motorshow Lahdessa, minkä perään kalustekierros Vantaan Ikeassa. Jokainen voi vapaasti tulkita, miten nämä kaksi tapahtumaa kohdistetaan.

Parkkipaikalle saavuttaessa selvisi nopeasti että yleisöä on tänäkin vuonna paikalla reilusti. Saimme auton parkkiin noin puolitoista kilometriä messuhallista, joten veri lähti mukavasti kiertämään pienellä aamukävelyllä. Itse näyttelystä ei voi oikeastaan todeta muuta kuin että sen on todella hieno, hyvin toimiva ja nostalginen tapahtuma. Ajoneuvoja ja muuta rekvisiittaa on nähtävillä erittäin suuri määrä, ja minä olisin varmasti vieläkin messuhallissa jos se olisi vain mahdollista.

Normaalin näyttelyn lisäksi tapahtumassa oli tänä vuonna kaksi teemaa, urheiluautot ja sporttipyörät. Etenkin urheiluautojen teemahalli Porscheilla, Ferrareilla ja Alfa Romeoilla osui ja upposi allekirjoittaneeseen syvästi. Rakennettujen autojen taso on mielestäni todella korkea, ja on hienoa nähdä millaista kädentaitoa ja rakentelukulttuuria Suomestakin löytyy. Osa autoista on valmistunut alusta loppuun puolessa vuodessa, osaa on rakennettu vuosikymmeniä joko ammattilaisten tai harrastajien toimesta. Tyylillä ei ole väliä, vaan lopputulos ratkaisee.

Näyttelyssä vieraili kahden päivän aikana lähes 20 000 ihmistä, ja vaikkei juurikaan edes perustaisi autoista, kannattaa käydä paikan päällä muistelemassa oman aikakautensa ajoneuvoja ja aistimassa iloista ja positiivista tunnelmaa. Omaan mieleeni jäi erityisesti eräs isoisä ja pojanpoika yhdistelmä, jossa lapsi kysyi:

– Pappa, mikä auto tuo on?

Ja isoisä vastaa suurta ylpeyttä äänessään:

– Fiat 600. Kuulepa, papalla oli nuorena tuollainen.

Isoäitiin saakka ei kuitenkaan tarinassa päästy. Tapahtuman ainut negatiivinen asia on suuri valokuvien määrä, josta pitäisi valita julkaisukelpoiset ja tämän jälkeen vielä ladata ne internetin syövereihin. Joka tapauksessa, alla oleva galleria kertokoon näyttelyn tarinan loppuun. Ensi vuonna uudestaan!

 

NÄYTTELY

Tässä muutamia valokuvamaistiaisia näyttelyhallien kiiltävästä, arvokkaasta ja kauniista tarjonnasta.

ALFA ROMEO

Onhan se sanomattakin selvää, että suurin ja kaunein tarvitsee oman, eritellyn galleriansa.

PARKKIPAIKKA

Ensimmäisellä kerralla tapahtumassa käydessäni kokeneemmat tiesivät kertoa, että parkkipaikka on vielä erikseen toinen autonäyttely. Pitää paikkansa.

TOP 5

Lopuksi on tullut aika poimia todelliset helmet merihiekasta. Tässä listauksessa vedetään luonnollisesti häpeilemättä kotiinpäin, omat suosikit etusijalla.

Opel Ascona A

En aio perustella mitenkään muuten kuin toteamalla että erittäin hieno.

Toyota Corolla AE86

Koska minulla oli tuollainen.

Chevrolet Corvette

Ja niitä ensimmäisiä kyseisen mallin edustajia. Perusteluina riittänee, että katsoin autoa noin minuutin liikkumatta ja vaimo kysyi että mikä lagittaa?

Ferrari 250 GTE

Kaikista maailman Ferrari-malleista minun suosikkini. En tiedä miksi, mutta on se vain käsittämättömän kaunis auto.

Alfa Romeo GTV 2000

Alfa Romeo ”Bertone”, eli GTV 2000, 1750, GT junior ja niin edelleen. Jos tällainen auto on mukana näyttelyssä tällaisella viimeistelytasolla, niin paikka hall of famessa on varma.

LOPPUKEVENNYS

Auto, joka on kuulemma minun ikäiseni ja vieläpä meiltäpäin. Kiitos tästäkin hyvästä, palaamme asiaan tulevissa artikkeleissa!

Markan viat

Markan viat

Markan viat

Onko joku joskus kuullut kuuluisista markan vioista? Minä olen. Enkä ole pelkästään kuullut, vaan seisonut erikoiskokeiden ja siirtymien varrella niiden takia.

Anjalankosken rallisprint 2005

Lähtötilanne: Lasken nuorena poikana GT Corollalla vitonen silmässä ja värisuora koetaulussa, eli rajoitinta vasten. Ensimmäinen kierros, ja nyt pitää näyttää koko maailmalle kuinka kova jätkä on.

Lopputulos: Seison nuorena poikana konepelti pystyssä tien laidassa, bensa käryää ja palomies on jo tyhjentämässä letkuaan konehuoneeseen. Nyt pitää näyttää koko maailmalle, kuinka kova mekaanikko on.

Syy: Polttoaineen jakotukki on neljällä M6-kuusiokolokantaisella pultilla kiinni. Tukki on todennäköisesti ollut irti ennen kisaa, en muista enkä haluakaan muistaa, mutta kaksi etummaista pulttia ovat unohtuneet kiristää. Lainaan Anjalan VPK:n miesjumalilta riittävästi ruostuneen viiden millin kuusiokoloavaimen, jolla saa jakotukin kireälle. Ajan varikolle, olen äkäinen ja päätän näyttää maailmalle vasta seuraavassa lähdössä.

Hinta: 6mm kuusiokoloavain 1.5-10mm sarja 19.90 €, mutta jos budjetti on tiukalla niin pelkkä 6mm avain 1.30 €.

Jakotukki kireälle ja vetoja! Tässä mennää toista kierrosta Anjalankosken rallisprintissä 2005. Kuva: Kari Kaistinen

Lapuan SM-ralli 2014

Lähtötilanne: Olemme ajaneet tai kuvitelleet ajaneemme testiä paljon, auto on tikissä ja miehet iskussa. Autossa on toki edelleen huonosti istuvat lasikuitupuskurit ja 1-kuljettajalla epäilys astmasta, mutta periaatteessa kaikki on hyvin. Torille, lähtöön ja kauhealla raivolla kohti erikoiskoetta numero yksi. Kohta mennään ja lujaa.

Lopputulos: Seisomme Arpiaisen kanssa lapualaisella linja-autopysäkillä n. 15 kilometriä myöhemmin. Emme siis aivan kerenneet ensimmäiselle erikoiskokeelle saakka. Etanoli haisee nenään, ja Arpiainen ilmoittaa että hän jää tähän. Vilkaisen itsekin takajalkatilaan ja totean jääväni mielelläni samalle pysäkille. Pohdimme kaksissa miehin, kuinka tämä hoidetaan. Kohta mennään kotia ja lujaa.

Syy: Polttoainetankin letkun alumiininen liitin on haljennut ja etanolia ryöppyää autoon sisälle litratolkulla. Kyydissä olevalla varaosa- ja työkalupaketilla korjaaminen on vähintäänkin haasteellista, ja takaisin huoltoon on liikaa matkaa. Joku meitä viisaampi tiesi sanoa, että liitin halkeaa terävän ja kovan esineen iskusta, millä toki suljettiin pois se, että meistä kumpikaan ei ollut lyönyt siihen päätään.

Hinta: Öpauttiarallaa 8.00 €, kevättarjouksesta tinkimällä 6.00 €

Lapualla 2014, sanotaanko että auto ei kerennyt edes pölyyntyä ennen keskeytystä.

Naantali Nuorten SM-ralli 2008

Lähtötilanne: Ralliradion kultakurkku Joni Pakarinen on onnistunut puhumaan minut kartturin paikalle 2+1 kilpailun sopimuksella. Viimein oli optio kansallisesta Riistavedellä ajetusta kilpailusta. Naantalin kilpailu menee heikosti, en muista mitä tapahtuu, mutta häviämme paljon aikaa jonkin vian takia. Lopulta vedämme hirvittävän roikun paikassa, jonka pystyi näkemään jo kilpailumatkalla Forssan ABC:n kahvipöydästä.

Pakarinen oli jo tuolloin ihastunut omaan radioääneensä, ja hän ei kuunnellut. Koluamme ojanpohjaa kahdella pyörällä, ja oja vie voiton. Olemme niin syvällä, että kymmenen minuutin odottelun jälkeen paikallinen tilanisäntä vetää meidät kaivinkoneella pois ojasta. Jokainen voi kuvitella mielessään miltä tuntuu istua hieltä ja pierulta haisevassa kilpa-autossa 45 asteen kulmassa ojassa, odotella kaikessa rauhassa apua ja lopulta katsoa sivuikkunasta, kuinka ensin tulee näkyviin kauha ja lopulta kaivinkone.

Lopputulos: Seisomme rengastarkastuksessa ja tästä emme enää selviä. Pakarinen alkaa hermostua ja hän väittelee oman reitensä kokoisen katsastusmiehen kanssa. Katsastusmies on sitä mieltä, että meillä on leimaamattomat renkaat. Hän on oikeassa, koska renkaissa ei ole yhtään ainutta, ei edes tehtaan merkkiä. Pääsemme jatkamaan kisaa, mutta kuulemma perästä kuuluu. Ajamme kokemusta ja tuntumaa pari erikoiskoetta, kunnes Hondan voimansiirto pettää. Kuuntelemme keskellä korpea lintujen laulua useamman tunnin, ja kello alkaa lähestyä iltayhdeksää. Loppuhuipennus on tulossa puhelun muodossa:

”Rantarallista terve. Tuota teillä oli sellainen juttu siinä rengastarkastuksessa, niin nyt tästä on tullut päätös että teidät on tosiaan hylätty.”

Asia kunnossa.

Syy: Tuleva radioiden kultakurkku päätti siis kyntää ojassa, onneksi sentään veto päällä. Tosin se veto jätti uloimpien eli luonnollisesti kartanlukijan puolen renkaiden merkinnät vakkasuomalaiseen mutapenkkaan. Kuin pisteeksi i:n päälle juuri tuossa kilpailussa puuttui vanteeseen liimattavat, varmistuksena toimivat merkintätarrat.

Hinta: Mitä nyt sellainen leimasin tai tarra maksaa, jolla merkintä pysyy renkaassa?

Spin-off-tarina: Ja se Riistaveden optioralli? Meille tuli jokin tekninen vika, en muista mitä tapahtui, mutta häviämme paljon aikaa jonkin vian takia. Päätämme ottaa vehkeet laitaan ja laskea takana tulevan ohitse. Paikkavalinta on loistava: kilpakumppani heittää kiven suoraan sivuikkunasta sisään, ja lasi murenee kuin Toronto Maple Leafs kevään edetessä. Kivi kimposi Esapekka Lapin Hondasta, toivottavasti se on vielä tallessa.

Tunturi-ralli 2013

Lähtötilanne: Onneksi olen sössinyt hommat jo huolella ennen lopullista pilvilinnan romahdusta. Hanhikosken erikoiskokeella oli rallivaihde päällä, joka kuljetti meidät sitten vastustamattomasti hankeen. Erikoinen vaihde. Hangesta lähdimme lasit huurussa, ajoimme uudestaan pihalle ja pilasimme parin kilpakumppanin kisan seisomalla tientukkeena. Pääsimme kuitenkin jatkamaan menestystarinaamme seuraaville erikoiskokeille.

Lopputulos: Seisomme nokkapelti pystyssä Heinunkierrossa. Auto on kisan kapeimmassa kohdassa, moottorikelkkailijat viittovat että tulkaa pois edestä. Emme aikoneet tulla, koska emme pääse. Juha Salo meinaa ajaa päälle ja näyttää vihaiselta.

Syy: Hanhikosken ulosajossa lunta pakkautuu konehuoneeseen kuutioittain, ja sitä painuu aina vaihdelaatikon päällä olevien vaihteensiirtäjille saakka. Sitten ne helvetin vaijerit kolisevat irti, joku lukitussokkakin taitaa lentää mäkeen. Olisiko tragedian voinut estää? No tottakai: nippusiteet siirtäjävaijerien päälle tuplalukitukseksi. Emme olleet laittaneet. Tai sitten ajaa tietä pitkin.

Hinta: 6 kpl nippusiteitä + R-lukitussokka, 0.50 €. Alamme lähestyä markkaa.

Ralli Italiassa 2007

Lähtötilanne: Toinen rallini ulkomailla, isoja poikia reissussa mukana ja jännittää aivan perhanasti. Kisaa ennen järjestetyllä testierikoiskokeella ajamme Jari-Matti Latvalan ja Jari Ketomaan kanssa samaa pellonlaitaa. Ajattelen, että voisin periaatteessa pestä jätkien tuulilaseja, ja olisin silloinkin jo innoissani. Tavoitteena ajaa ehjä kisa ja kokemusta, kenties joku hyvä pätkäaikakin.

Lopputulos: Ei ehjää kisaa, ei kokemusta ja yksi paska pätkäaika. Ensimmäisen EK:n lopussa lämpömittari pamahtaa kerrasta tappiin ja sitä tuijotellessa muistaakseni vielä spinnaan ja sammutan auton. Se lähtee vaivoin käyntiin, ja ajamme maaliin koska sinne on niin vähän matkaa. Joku helvetin makarooni yrittää hiillostaa Super 2000:lla perässä. Siirtymällä lisäämme vettä jäähdyttäjään. Homma jää kesken huoltoon, lämpö on polttanut kansipahvin, taisi jopa jälkikäteen selvitä että kansikin oli mennyt korkkiruuviksi. Pakkaamme laukut, lähdemme takaisin Suomeen. Reissu kesti 5 päivää, ajoimme kilpaa 7 minuuttia ja minuutin terveisiä.

Syy: Alavesiletkun klemmari kiristämättä, tai se oli muuten vain porsinut.

Hinta: 0.90 €

 

Huom! Kaikki hinnat sis. alv 24%.