Rallicrossin SM-sarja on käynnistymässä, joten nyt on hyvä hetki paneutua hieman syvällisemmin crossikuljettajan päässä pyöriviin ajatuksiin. Mitä rallicross-kuljettaja miettii ajaessaan, pelottaako takana ahdistava kilpakumppani vai onko crossikuski kaiken ulossulkeva jäämies? Annetaan lajin tekijämiehen vastata.

Henkka Haapämäki, olet rallicrossin SRC-luokan hallitseva suomenmestari ja uuden kauden alkuun on kaksi viikkoa aikaa, miten menee?

Kyllä tässä  on ollut vähän kaikkea. Viime viikolla kyhäsimme studion kotipihaan kuvauksia varten, ja kun pääsin töistä kotia niin se studio oli sielä pihalla pitkin maita ja mantuja ja kuvaaja kolkutteli jo käytännössä ovea. Kuvausten jälkee pistettiin sitten Bemari kärriin, ja siirsimme auton, tiimin sekä setit ja wokit Vammalaan Sastamala-messuille. Siellä kasattiin sitten aamu osastoa ja edustimme pari päivää, jonka jälkeen laitoin Bemarin kärriin ja seuraavana aamuna keula kohti Oulua. Kävimme siellä kisainssini Anssin kanssa Motecilla dynottamassa vehkeet tikkiin, ja Oulun reissun jälkeen edustin käytännössä samoilla silmillä vanhojen autojen vappuparaatissa Sastamalassa.Voi ristus, on tämä aikamoista sooloilua tämä touhu!

Kuulostaa kiireiselle, mutta miten olet saanut iltapäivät kulumaan?

Kyllä eilenkin ehtoolla kun tulin tallista tupaan, oli siinä ehkä vähän hermo pinnassa kun fanikamat ja kaikki hommat oli, no vähän levällään. Sitten se, että pitäisi varmaan emännällekin pyhittää hiukan aikaa. Vapaita viikonloppuja minulta tuossa kyseltiin, mutta en tiedä milloin sellaisen uskaltaa luvata. Kun noilla radoilla saa testata vain tiettyinä viikoloppuina ja kuitenkin kun jotain lupaat, niin sitten auto räjähtää testeissä ja taas ollaan lähtöpisteessä…

No nyt alkaa onneksi olla lämpimät  kelit nukkua terassilla. Missä kunnossa on kalusto ja valmistelut sen suhteen?

No Bemari on sentään tallissa teipattuna, kiiltävänä ja täysin valmiina kertaalleen penkitettynä. Sehän tästä vielä puuttuisi, että tuo kilpa-auto olisi tuhannen pirstaleen tohjona.

Kuva: Haapamäki RX

No nythän ei auta muu kuin pätkiä se testeissä oikein huolella, että ei pääse liian helpolla?

Sitä odotankin, että maanantaina siellä penkityksessä lähtee kannentiiviste välistä pois ja ruvetaan sitten jostain jenkeistä hommaamaan erivahvuista kansipahvia, jota ei ole missään. Korkeintaan  jossain hemmetin Nascarissa, Ford Pintossa tai SHOC:ssä tai ehkä jopa jonkun puuveneen Volvo Pentassa. Sitten soitetaan ja veivataan yöllä, kun niillä on siellä päivä. Kukaan ei tiedä, mitä tarvitaan ja pirusti pitäisi hommata kaikkea.

Toivotaan, että näin ei käy! Nyt mennään asiaan, ja aloitetaan ajamaan rallicrossia.

MIES MIESTÄ VASTAAN

Keksipä Henkka pari hyvää perustelua, miksi sinä ajat rallicrossia?

Tämä tuntuu vähän nololta, mutta kehtaan kertoa kyllä kaiken periaatteessa omasta fyysisestä rajallisuudesta alkaen. Suurimmat syyt miksi pidän rallicrossista, ovat hyvin pitkälti samat asiat kuin rallissa: saisit olla se kaveri josta puhutaan, se joka tekee täysin pöljän ohituksen, hullun kierrosajan. Se, josta kysellään, että miten tuo nyt sitten ylipäätään oli mahdollista. Ja se tunne, kun voitetun erän jälkeen palaa varikkopilttuuseen, jossa oma porukka on paikalla ja rummuttaa innoissaan kattoon, ja joku saattaa osoittaa sormellakin että ”Sinä! Nyt oli kova veto!”. Niin kyllä se vaan tuo on se juttu, siitä saa niitä asioita, jota ei mistään muualta saa. Niiden takia tätä hommaa tekee.

Toki tehokkaat autot ovat yksi syy. Kyllä sitä aikanaan isosti odotti, että pääsee tuollaisella 400-heppaisella takavetohirviöllä oikein kunnolla murhaamaan.  Vaikka itse ajaminen onkin pääasiassa erittäin stressaavaa, niin on se silti myös nautittavaa. Crossissa makeita tunteita tulee, kun pyörät ovat parin kierroksen jälkeen lämpimät, pito on aivan kauhea ja auto menee aivan sen rajalla, ettei lähde luisuun eikä puske, vaan menee sitä aikoinaan mainostettua ”ujoa luisua”. Crossi ei sillä lailla tunnu hurjalta kuin vaikka ralli, koska ajetaan rataa ja puut ovat aika kaukana, mutta tehosta ja pidosta niitä hienoja tunteita saa.

Kuva: Linda Klemola/ lk.kuvat.fi

Crossissa ajetaan useita lähtöjä viikonlopun aikana, ja päivät ovat pitkiä. Miltä tuntuu valmistautua lähtöjen välillä ja tietää, että kohta taas mennään mies miestä vastaan?

Itselläni on crossissa mennyt jännitys jopa pahemmaksi kuin aikanaan rallissa. Esimerkiksi Neste Rallissa 2015 oksensin monesti ennen pätkälle menoa kun vedin kypärää päähän. Crossissa ajetun ja hyvin menneen erän jälkeen itselle tulee lähinnä valtava helpotus, ja yleisön ohi varikolle lipuessa on hetken aikaa mahtava fiilis. Sitten aletaan valmistautua seuraavaan erään, ja edellinen erä on täysin taakse jäänyttä elämää. Se on ikään kuin selviämistä lähtö kerrallaan. Mietin koko kisaviikonloppua aina vain lähdöittäin ja en pidä itsestään selvänä jatkoonpääsyä missään vaiheessa.

Ralliaikaan kävin mentaalivalmennuksessa, jossa valmentaja sanoi, että muista Henkka että se riittää, jos saat omasta mielestäsi 100 prosenttia itsestäsi irti. Sitä ajatusta mietin usein crossissa. Lokeroin karkeasti mielessäni, että pojat on pistäneet auton kuntoon, rahat on saatu hommattua, tällä autolla pystyy voittamaan ja olen ennenkin voittanut nämä muut. Joskus jos tuntuu ihan mahdottomalta voittaa kilpailu, niin ei siinä auta kuin miettiä, että olen ennekin pystynyt voittamaan, kun teen oman hommani niin hyvin kuin osaan, ilman virheitä.

Formulakisoja seuratessa jännitys nousee aina, kun tulee mahdollinen ohitustilanne. Toinen kuljettaja hiillostaa toista ja näyttäytyy peileissä, käy rinnalla ja pyrkii ohi. Hiipiikö ajosuorituksen aikana korvien väliin pelkotiloja, että nyt tuo kaveri tulee väkisinkin ohitse?

On täysin eri asia yrittää ajaa hyvää aikaa kuin ajaa kisaa sellainen kaveri takana, joka on käytännössä yhtä nopea kuin itse. Yksikin virhe, ja kaveri yrittää heti ohitse. Elämäni raskaimpia eriä on ollut ajaa viime vuoden Kouvolan kisan viimeinen, mestaruuden ratkaissut erä ja sen viimeinen lähtö. En edes tiedä, kuinka paljon hiljempaa ajoin sen lähdön, mutta päästessäni lähdöstä kärkeen ainut tehtävä oli pidätellä muut takana. Kyllä se on henkisesti raskas tilanne, kun pidättelee sekä itseään että kilpakumppania, mutta ajaa myös kovaa ja hienoa kilpailua.

Kuva: Toni Ollikainen/ Tonigraphs

Miten ajosuoritus ja ajolinjat muuttuvat, kun ajat kovaa aikaa tai vastaavasti pidättelet vain kaveria takana?

Aivan sairaasti. Crossissa on se erityispiirre, että joissain tietyillä radoilla vauhtia pitää ottaa ylipaljon pois sen takia, että on vara ottaa vastaan iskuja. Jos tullaan vaikka alamäessä kiristyvään tiukkaan kurviin, niin aikaa ajettaessa tullaan niin, että auto juuri ja juuri toppaa, nuolee kaidetta sisällä ja sitten avataan kaasu saman tien. Samassa tilanteessa mies miestä vastaan ajettaessa ei ole varaa ottaa yhtään pusua, vaan se menee heti kolme autonmittaa leveäksi ja sitten sieltä tulvii kahdeksan autoa ohitse. Vauhti on otettava aivan pois, että on vara ottaa niitti vastaan menettämättä peliä. En tiedä ajavatko kaikki näin, mutta oma taktiikka johdossa on ollut turvautua kilpikonnapuolustukseen.

Pari sanaa ohittamisesta. Onko ohitus spontaani reaktio kaverin virheeseen vai suunnitteletko ohituksen paikkaa ja ajoitusta tarkasti etukäteen?

Crossihan on siitä hieno laji, että tässä näkee reaaliaikaisena seurantana jäätkö vai saavutatko kaveria. Itse yleensä aina tarkkailen tilannetta, ja usein radalta on löytynyt jokin tietty kohta, jossa saan voimakkaasti edellä ajavaa kiinni. Kyse on aina mutkan ulostulosta, ei koskaan sisäänmenosta. Sellaisen paikan jos löytää, pitää ajatuksissa vain sulkea toinen pois mielestä ja hakea maksimaalinen ulostulonopeus. Parasta on, jos saa jo edeltävällä suoralla häirittyä toista näyttäytymällä peileissä tai muuten muistutettua, että täällä ollaan, ikään kuin ajatettua toista juuri ennen iskua. Se on minun kohdallani ollut paras keino ohittaa. Jos kaveri jättää oven auki, eli pääset syöksymään sisälle, voi toista käyttää nojausapuna. Tällöin sisäkurviin voi mennä aika yltiörohkeasti, koska tietää toisen auton pitävän sinut itsesi radalla.

Jos taistelee voitosta tai ajaa kärjessä, on tunne ja fiilis aivan eri kuin jos jää jonkun selkeästi itseä hitaamman taakse. Siellä ei ole aikaa olla kahta kierrosta ”jarrun” perässä kuluttamassa aikaa, vaan olisi pakko päästä ohitse keinolla millä hyvänsä ja se alkaa korventaa hermoja. Silloin ohitus tuntuu ihan pakkopullalta.  Kärkimiehen perässä ajaessa tietää, että jos tulen aivan imuissa maaliin on aika väkisinkin hyvä, vaikkei edes pääsisi ohitse.

Kuva: Toni Ollikainen/ Tonigraphs

CROSSIMYYTIT

Kaikki crossikuljettajat ovat ihan mulkkuja.

Onneksi asettelit itse tuon kysymyksen noin, niin tähän uskaltaa jotain vastata. Kyllä crossissa on paljon sitä, että salataan tietoa ja on vähän sellaista äijämeininkiä, että pelotellaan kaveria uuden moottorin tehoilla ja väännöllä. Meilläkin on tuoreessa muistissa tapaus jossa kilpakumppanin kanssa sanailtiin kaikessa rauhassa varikolla ja molemmat keksivät oman autonsa taka-akselien välitykset, iskarit, väännöt ja kaiken mahdollisen ihan uusiksi. Vaikka me ne aika tarkkaan tiesimmekin, niin se keskustelu vain lähti sille linjalle, ja samalla molempien huoltoporukat naureskelivat taustalla, että siinä ne valehtelevat kirkkain silmin päin naamaa ja molemmat sen tietävät.

Olen koittanut itse olla sellainen kuin luonteeltani olen eli avoin. Kerron ihan suoraan mitä koneessa on voimaa ja mitä on tehty, ja ehkä enneminkin käännän sen asian ihan ympäri, että ollaan nyt vähän tällanen ja tollanen porukka ja koitetaan nyt jotain saada aikaan. Ja samalla on sitten kuitenkin aivan helvetin tosissaan. Kyllä siihen avoimuuteen yrittää aina välillä joku vähän tarrata, esimerkiksi somessa on vähän kuittailtu, että ”Joko sä Haapamäki jännität?” kun olen avoimesti kertonut, että se jännitys on aikamoista. Mutta viime vuonna kun järjestimme tukikeräyksen uuden moottorin saamiseksi hajonneen tilalle, niin kyllä siihen useampikin kilpakumppani osallistui. Se oli kyllä todella hieno juttu.

Yhteys varikkomuurille on vain elvistelyä.

Minulla on varikkomuurilla kaksi miestä, spotteri ja kisainssi. Kisainssi muistuttaa laittamaan sumuvalot päälle, kertoo mahdolliset katsastusmiesten kommentit ja huolehtii isällisesti kaikista murheista ennen lähtöä. Oma kisainssi on ehkä joskus saattanut joutua rohkaisemaan, kun ”poraan” autossa ennen lähtöä, että en minä halua mennä tuonne. Siinä kohtaa inssi hipaisee vähän reidestä ja antaa viimeiset adrenaliinit, että annas mennä poika, illalla saat sitten vähän rannevahvaa. Näissä kohtaa tulee olla toki tarkkana, että kukaan ei ole samalla kanavalla kuuntelemassa mitä siellä puhutaan.

Spotteri puolestaan tekee ajon aikana yleisiä huomioita, kuten katsoo lisälenkin paikan ja ilmoittaa mitä edessä tai takana tapahtuu. Oma spotteri esimerkiksi kertoo, jos olen piikissä ja takana on tilaa, niin nyt voi vetää reilusti ja ottaa vähän riskiä ilman, että joku on heti virheen sattuessa ajamassa ohitse. Minun spotterini vahvuus on se, että hän tietää melko hyvin, koska kukin kilpailija menee lisälenkille ja kuinka nopeasti sen suorittaa. Hän kellottaa myös muiden kuskien ajamista ja lisälenkkejä ja käyttää tätä hyväksi kilpailutaktiikan laatimiseen.

Kuva: Toni Ollikainen/ Tonigraphs

Kilometrin rataa on puuduttavaa ajaa koko viikonloppu.

Ei siihen kyllästy. Crossissa on yksi hieno puoli, tässä on kisaviikonlopun aikana montaa eri lajia: ensin ajetaan vain mahdollisimman kovaa aikaa, mahdollisimman lujaa ja tehokkaasti. Sitten siirrytään ajamaan vain sijoitusta, säilyttämään johtopaikka ja pitämään kaveri takana. Ne ovat kaksi ihan eri lajia.

Jokeri on vain todella väsynyt lisälenkki.

Jokerin tai lisälenkin kanssa on oltava oikeasti hereillä. Etenkin viimeisissä lähdöissä, joissa vain sijoitus ratkaisee ja pidättelet muuta porukkaa takana, pitää olla ekstrahereillä. Jos itse tai spotteri huomaa, että aivan luukussa ajanut nopea kaveri lähtee jokerille, pitää muuttaa myös omaa rytmiä täysin: ei voikaan enää ajaa turvallista peittelyvauhtia, vaan nyt kierros on ajettava niin kovaa kuin ranteesta irtoaa ja siihen perään itse jokerille. Tässä kohtaa moni mokaa, eikä tajua kiristää vauhtia. Tietenkin siinä on myös riskinsä, kun pitää kesken ajon muuttaa ajorytmi muiden pidättelystä ihan kammovetoon.

MENESTYS

Jos lupaat olla ylpistymättä, niin voidaan varmaan todeta, että osaat ajaa kilpa-autoa ja olet siinä ihan kohtalaisen hyvä. Jos tämä asia unohdetaan, mitkä ovat niitä muita perinpohjaisia syitä, miksi sinä pärjäät rallicrossissa?

TESTAAMINEN

Testaaminen ja ennen kaikkea miten tarkasti se tehdään. Pääasia on se, että ei käytetä mitään Esson baaria tietolähteenä tai luoteta siihen, että Matti veti tällaisilla rattailla lujaa ja Teppo käytti mustia laseja, että siksi ne on kovia. Vaan se että pyritään murtamaan ennakkoasenteita ja ennen kaikkea hakemaan faktapohja jollekin väitteelle. Meillä on autossa todella laaja tiedonkeruu ja kiihtyvyysanturit. Kisoissa GPS:ää ei saa toki käyttää, mutta testeissä sellainen on käytössä.

Aina etukäteen suunnitellaan, mitä testataan ja mitä kokeillaan, eikä vain ajeta putkisilmillä ja sitten ehtoolla kotia mamman viereen kehumaan. Noudatetaan siis tiukasti suunnitelmaa, taulukoidaan asiat Exceliin ja analysoidaan dataa, jota testistä tulee. Sitä asiaa voi kehittää vieläkin, eli ennemmin tiheämmässä tahdissa toppaa varikolle ja ottaa kahvikupin, miettii asioita ja pohtii niitä yhdessä tiimin kanssa. Kaikki turha tulittaminen kiviseinien läpi olisi ihan jo kustannussyistä tarkoitus karsia pois.

Tarkkuus kantaa ehkä parhaiten hedelmää vasta nyt ja tulevaisuudessa. Meillä alkaa olla dataa useimmilta radoilta, lähtökiihdytysaikoja, renkaan lämpötiloja, eri välityksillä ajettuja aikoja, radan lämpötiloja sekä tietoa, miten auto noissa asioissa muuttuu ja miten voidaan jo etukäteen noihin asioihin vaikuttaa.

Kuva: Mr. Bigini/Haapamäki RX

Kuva: Mr. Bigini/Haapamäki RX

DATA JA SEN ANALYSOINTI

Datan analydsoe…analusoin…

Osaat ilmeisesti analysoida dataa, muttet lausua sitä?

No en! Analysointi on silti melkeinpä tärkein asia. Esimerkiksi lähtö on crossissa niin keskeinen asia, että sen on vain pakko olla kunnossa. Joskus saattaa kuuluisa perstuntuma sanoa, että nyt muuten lähti, kun auto vähän murahtaa ja ruopaisee, mutta data kertookin ihan muuta. Perstuntuman ja faktan välinen ero voi olla hurja. Se vaatii paljon tiimiltä ja ihmisiltä, jotka tulkitsevat kerättyä tietoa. En minä tajua mistään kiihtyvyysarvoista yhtään mitään, mutta onneksi on sellainen kaveri, joka kertoo miten asia menee. Kisainssi Anssin mukaan meikäläisen rallihommista on kuitenkin se hyöty, että tajuan jotain kuitenkin niistä muista käppyröistä.

ITSELUOTTAMUS

Ja nyt ei puhuta ajamisesta, vaan siitä testaamisesta. Siitä, että uskoo tekevänsä oikeita asioita. Kävimme viime kesänä Puolassa testaamassa paikallisen crossisarjan kuljettajan Bemaria. He ottivat yhteyttä, annoimme tietoa autosta ja lopulta päädyimme Puolaan säätämään sitä autoa. Anssi miettikin, että haluaako ne oikeasti jotain härmäläisiä bensalenkkareita sinne. Minun englanti on tasoa peruna suussa, joten lähtökohdat olivat hyvät. Lopputulos oli se, että sillä autolla ajettiin testiradan rataennätys ja kuljettaja voitti lopulta Puolan mestaruuden. Siitä tuli iso lisälataus, että mehän oikeasti vissiin osaammekin jotain.

TIIMI

Tiimi on kuitenkin se koko juttu. Ei tällänen pygmi muuten tätä hommaa voisi pyörittää. Isä ajoi aikanaan, ja osa porukasta on hänen vanhoja kavereitaan. Minä pääasiassa koordinoin tätä hommaa ja koitan hommata rahoituksen, en ropaa pää punaisena tuolla Bemarin pyöräkotelossa, vaan sen tekee joku, joka sen oikeasti osaa. Tapio Koivula on ollut mukana jokaisessa minun ajamassani kisassa ralliajoilta lähtien. Meillä on tiimissä käytännössä asiantuntija joka hommaan: kisainssi Anssi hoitaa analysoinnit ja linkit ulkomaille, koneistustaitoinen kaveri Innanmaan Ville  tekee ne asiat, moottorimies Pekka Lindholm on erikseen ja paljon mekaniikkaa osaavia ukkoja kuten Koivulan Tero ja Junnilan Antti.

Kisapaikallakin pystytään periaatteessa tekemään kaikki lukkomuutoksista lähtien.  Isäukkoa olemme tässä muutaman vuoden kouluttaneet ajamaan tuota kisabussia, ja sekin homma alkaa kyllä hiljalleen sujua. Oma emäntä, sisko, huoltomiesten vaimot ja lapset  hoitavat fanituoteasiat, ja osallistuvat hommaan ihan toden teolla. Itsellä on kädet aivan täynnä töitä sponssihommissa ja kaikessa muussa tähän liittyvässä, joten muiden ihmisten apu on korvaamatonta.

Se, että tähän hommaan ollaan saatu tuollainen porukka mukaan, on todella hienoa. Tiimi kestää freesinä kun hommia voidaan jakaa, ja hyvä henki on säilynyt mielestäni koko ajan. Olen koittanut porukkaakin tuoda esille, että tämä ei ole vain minun juttuni ja muutkin saavat olla esillä. Tässä on aika paljon vanhempaa ja kokenutta kaveria mukana, ja tuntuu että heillä ei ole kyllä mitään tarvetta esiintyä. Se tilanne voisi olla äkkiä ehkä nuoremman porukan kanssa eri, että ”mee sää nyt kusipääkuski sinne esille kun on laitettu laitteet sulle kuntoon”.

Kuva: Mr. Bigini/Haapamäki RX

AINA EI VOI VOITTAA

Mestarikin voi murtua. Koska viimeksi on mennyt huonosti?

No kyllähän tässä viime viikolla kävi semmoinen homma, mistä teikäläinen ja tämä osio tuli mieleen. Minulla on sellainen helvetin iso taulu sponsorien nimiä varten, jota koitin yksin asentaa paikalleen. Mietin, millä saan sen suoraan. No laitetaan sinne päälle joku puu siksi aikaa kun minä ruuvaan! Vieressä sattui olemaan sellainen neljän tuuman piiru, aivan pirunmoine jytky. Laitoin sen paikoilleen ja aloin poraamaan. Muuten hyvä, mutta se piiru tippui takaraivoon ja lähti taju parkkiin. Heräsin maasta hetken päästä akkuporakoneen kanssa vierekkäin taulun juuresta. Mietin siellä maassa, että ei hemmetti, kauheella kiireellä lähdin töistä, että saisi tämän taulun kasattua ja täällä minä makaan lattialla taju parkissa, v***u on hianoo!

Henkka, kiitos haastattelusta. Kerro vielä loppuun hallitsevan mestarin itsevarmuudella, millä ilmeellä mennään kauteen 2019?

Kaudella 2019 ollaan Masterin roolissa ja esiinnytään sen tuoman arvon mukaan. Mottona on läpi täyteen ja kasa viereen, eli all in!

KUKA?

Henri Haapamäki

Ikä: 30 vuotta

Kotipaikka:  Sastamalan Stormi

Ammatti: Kunnossapitoasentaja

Perhe: Avopuoliso Niina ja poika Sebastian 2 vuotta

Laji, luokka ja auto: Rallicross SRC ja BMW M3

Savutukset: 2013 rallin SM-pronssi, 2014 Ralli SM-hopeaa, 2016 ja 2017 Rallicrossin SM hopeaa SRC, 2018 Rallicross SRC suomenmestari

Harrastukset: Kelkkailu, sometus ja yökalastus

Haapamamäki RX 2019 Facebook

Otsikon kuva: Toni Ollikainen/Tonigraphs