Saksa: kenties p*ska maa, mutta myös vaativa erikoiskoe

Saksa: kenties p*ska maa, mutta myös vaativa erikoiskoe

Saksa: kenties p*ska maa, mutta myös vaativa erikoiskoe

Yhteistyössä: SM Vaakuna-Ralli

Vaakuna-Ralli on aikanaan ristitty maailman parhaaksi SM-ralliksi, eikä syyttä. Etelä-Savolaiset rallitiet ovat äärimmäisen haastavia, ja tämän myös minä olen saanut huomata useaan eri otteeseen. Tämän vuoden Vaakuna-Rallissa ajettavista erikoiskokeista riittää värikkäitä omakohtaisia kokemuksia, joista voi lukea lisää alta!

SAKSA

Eurooppaan viittaavasta nimestä huolimatta olemme edelleen Mikkelin läheisyydessä Etelä-Savon maakuntarajojen sisäpuolella. Erikoiskokeen nimi juontaa sen varrella olevasta Saksan kylästä, jota kohti johtaa luonnollisesti Saksantie. Tähän voimme lopettaa maantiedon, ja siirtyä historian kirjojen pariin.

Vaakuna-Rallissa olen ajanut Saksan ek:ta muutamaan kertaan, molemmissa tapauksissa reitti on saapunut pikkupolkuja pitkin Saksan kylälle, josta ysikymppiristeyksen jälkeen matkaa on jatkettu tämän vuoden erikoiskoetta vastakkaiseen ajosuuntaan. Ensimmäinen kokemus Saksasta on kuitenkin jo todella kaukaa, vuodelta 2001. Palaamme samaiseen F-cupin osakilpailuun, jota muistelin jo Tuomiojan erikoiskokeen kohdalla. Olin liikkeellä isäukon kanssa ja ajatuksena oli vain käydä katsomassa rallin alkupuolelta jokin paikka sattumanvaraisesti. Katselimme kartasta, että aivan Saksan alussa on tiukan oloinen peltokurvi. Päätimme tallata tähän paikkaan katsomaan. Kyseinen kurvi on noin 600 metriä ennen tämän vuoden erikoiskokeen maalia, tuolloin reitti ajettiin päinvastaiseen suuntaan.

Melko pian peltovasurin selvitti järjestävän seuran Corolla GT -kuljettaja, joka oli varmastikin myös yksi kisan suurimmista voittajasuosikeista. Kuvankaunis Corolla kiersi nätisti halkoessaan peltoja, mutta sitten ääni katkesi kerrasta. Kuin Buranaa syöneen lokin lento. Kului vartti, ja muutaman sadan metrin päässä pellonlaidassa ilmestyi näkyviin ajohaalarinen hahmo. Hetken päästä myös toinen. Kuljettaja ja kartturi tulivat päät painuksissa, parinkymmenen metrin välein toisistaan pitkin peltoa. Äkkiseltään pystyi päättelemään, että jonkinlainen keskustelu oli asian tiimoilta käyty. Koska kyseessä oli ihan tuttu mies, isäni kävi kysymässä, mitä ihmettä oikein tapahtui.

Sieltä se Corolla löytyy rakennuksen seinästä. 

Samalla kartturi jatkoi kävelyään, kuten myös kuljettaja. Kisa loppui erikoiskokeelle yksi, 800 metriä sen lähdöstä. Tämä näky on edelleen vahvana verkkokalvoillani, vaikka tapauksesta on aikaa kohta 19 vuotta.

Toinen muisto Saksasta löytyy hivenen lähempää, nimittäin ihan vuodelta 2020. Olin ajamassa erikoiskoetta lävitse luvan perästä, sillä heikkona hetkenä lupauduin kirjoittamaan näitä blogeja sekä erikoiskoekuvauksia rallilehteen. Joita pystyy muuten tässä samalla lähes huomaamatta mainostamaan. Taitoin eräästä risteyksestä autollani kohti pienempää tietä, ja morjestin samalla halkohommissa ollutta tilanisäntää. Isäntä antoi perääni melko pitkän ja tuiman katseen, ikään kuin hiljaisesti tuumaten ”tiedätkö poika, kenen mailla oikein ajelet”.

Kävin koukkaamassa pienen tien kierroksen, ja unohdin jo tyystin äskeisen kohtaamisen. Yllätys oli melkoinen, kun erään nyppylän takana oli Valtra keskellä tietä etukuormaaja pystyssä. Isäntä seisoi traktorinsa edessä, ja tuima katse oli muuttunut murhaavaksi. Äsken mainittu hiljainen tuumaus muuttui täydeksi konkretiaksi, sillä nyt isäntä todellakin esitti kysymyksen:

– Mikä mies? Millä asialla?

Tilannehan leppyi nopeasti, kun minulla oli esittää lähestulkoon Vaakuna-Rallin sinetillä varustettu kirjallinen lupa. Tämä tyydytti isäntää, ja hän siirsi ystävällisesti Valtran edestä ja jatkoin matkaani.

Röhönaurua se ei voinut estää: kuusi vuotta uran päättymisen jälkeen jäin kiinni salaharjoittelusta!

 

Kuva: Jukka Siitonen

Tämä on: Tuomioja

Tämä on: Tuomioja

Tämä on: Tuomioja

Yhteistyössä: SM Vaakuna-Ralli

Vaakuna-Ralli on aikanaan ristitty maailman parhaaksi SM-ralliksi, eikä syyttä. Etelä-Savolaiset rallitiet ovat äärimmäisen haastavia, ja tämän myös minä olen saanut huomata useaan eri otteeseen. Tämän vuoden Vaakuna-Rallissa ajettavista erikoiskokeista riittää värikkäitä omakohtaisia kokemuksia, joista voi lukea lisää alta!

TUOMIOJA

Tai paremminkin, tämä on: TUOMIOja.

Otsikko antaa kyllä hieman oikeaa suuntaa, sillä Tuomioja on äärimmäisen haastava ja vaativa erikoiskoe. Omina passiivisen aktiivisina ralliautoiluvuosina olen ajanut Tuomiojan kolmeen kertaan, mutta suurempia tapahtumia ei kisassa kohdalleni koskaan osunut. Mutta muita tapauksia kyllä riittää.

Vuonna 2001 Mikkelissä ajettiin lähes kulttimaineen saavuttanutta F-Cupia, ja kovana Corolla GT -fanina F-Cup oli ehkä parasta, mitä oli olemassa. Sarjan saapuessa syksyiseen Mikkeliin oli selvää, että niin sanotusti penkalle olisi päästävä. Tuona syksyisenä iltapäivänä minä osuin 12 vuoden iässä ensimmäiseen niin sanottuun runkipaikkaan. Johtuen myöhemmästä urasta ratin takana ulosajot eivät varsinaisesti ole se asia, jota rallista hain. Tai ainakin ratin takana ne eivät ole järin miellyttäviä kokemuksia.  Mutta kyllä tuollainen tapahtumapaikka syöpyi mieliin pysyvästi: auto nurin, ja ennen kuin sen liike on edes pysähtynyt, ensimmäinen nostaja työntää sitä katosta pyörilleen. Kun edellinen Escort vielä kiihdytti suoralla ulosajon jälkeen vauhtia, heilahti jo perässä tuleva Starlet nurin. Katsojat huusivat ja karjuivat ikään kuin jääkiekko-ottelussa. Ja totta kai joukkoon yksi tappelu mahtui, kun Jari seisoo jatkuvasti Juhan edessä ja Juha poistatti Jarin näkökentästään ristivyöheitolla.

Tämä kyseinen kurvi löytyy vastakkaiseen suuntaan ajettuna tämän vuoden Vaakuna-Rallista erikoiskokeelta numero viisi, Tuomioja.

Vuonna 2009 olin armeijan harmaissa Joensuun kupeessa Kontiorannassa, ja viikonloppuvapaani Mikkelissä olivat päättymisillään. Lähdin ajamaan hieman normaalia aikaisemmin kohti varuskuntaa, ja aikomuksenani oli täräyttää Tuomiojan erikoiskoe lävitse tiesilmää harjoittaakseni. Vauhdin hurman takasi luonnollisesti luottoajokkini Mercedes Benz 190 200 D. Legendan mukaan Harri Kirvesniemellä oli ollut tämä samainen ohjus, ja hän kyttäsi sillä ohituspaikkaa 6-tiellä niin pitkään, että se vaikutti pään asentoon hiihtoladullakin.

Niinhän siinä kävi, että Parkkilantielle käännyttäessä jäässä ollut tie pääsi yllättämään ja huomasin itseni ja auton olevan noin pyöränmitan hangessa. Ja jumissa. Ajoin aivan rajoitusten mukaan, joten otti hieman rallimiehen luonnolle todeta olevansa noin kädetön. Pientä painettahan hommaan lisäsi se, että varuskuntaan oli matkaa reilut 220 kilometriä, kello oli yhdeksän ja lomilta piti ilmoittautua puoleen yöhön mennessä. Kun mättää illan pimeydessä paljain käsin lunta autonsa alta, kerkeää miettiä monenlaista. Parinkymmenen minuutin puurtamisen jälkeen sain auton irti, tosin varpaat ja sormet olivat paleltuneet tunnottomiksi. Silloin oli vielä oikea talvi. Lähdin taittamaan matkaa kohti yön selkää, ja tunnelmaa ei nostanut yhtään sormiin palaava tunto, joka tuntui lähinnä äärettömänä kipuna.

Kanttasin varuskunnan parkkipaikalle kymmentä minuuttia vaille puolenyön, ja kirmasin juoksujalkaa metsikön lävitse kohti kasarmia. Vedin matkalla niin sanotusti karseat pannut, jonka seurauksena nyrjäytin kaiken kukkuraksi nilkkani. Jääkäri Tiippana ilmoittautui päivystäjälle kuitenkin kaksi minuuttia ennen puolta yötä, joten suurin taistelu oli voitettu. Tästä viisi päivää myöhemmin linkkasin perjantaina kipeällä nilkallani taas kohti parkkipaikkaa, jossa pystyin toteamaan sen, mitä kaikessa kiireessä saapuessani minulta oli jäänyt huomaamatta: penkkakosketuksen seurauksena takapuskurista puuttui puolet ja vääntynyt etupuskuri oli nirhannut lokasuojasta maalit.

Jostain syystä vielä vuotta myöhemminkin otin Vaakuna-Rallissa tämän Parkkilantien risteyksen hyvin varovasti.

 

Kuva: Risto Syrjälä

Hangastenmaa vs. everybody

Hangastenmaa vs. everybody

Hangastenmaa vs. everybody

Yhteistyössä: SM Vaakuna-Ralli

Vaakuna-Ralli on aikanaan ristitty maailman parhaaksi SM-ralliksi, eikä syyttä. Etelä-Savolaiset rallitiet ovat äärimmäisen haastavia, ja tämän myös minä olen saanut huomata useaan eri otteeseen. Tämän vuoden Vaakuna-Rallissa ajettavista erikoiskokeista riittää värikkäitä omakohtaisia kokemuksia, joista voi lukea lisää alta!

HANGASTENMAA

Hangastenmaa saa varmuudella hengästymään. Ei Vaakuna-Rallia ilman Hangastenmaata, sillä tämä erikoiskoe kuuluu ehdottomasti Etelä-Savon rallilegendoihin. Ristiinan itäpuolella sijaitsevaa Hangastenmaata on vuosien saatossa ajettu lukuisissa eri muodoissa ajosuuntaa vaihdellen Puumalantien ja Ristiinan välimaastossa. Useimmiten erikoiskokeen runkona on toiminut kovavauhtinen valtiontie, joka paljastaa karusti kuljettajat, joiden lounaslistaan ei ole kuulunut tynnyrillistä kanttinauhaa.

Hangastenmaa ei päästä helpolla, ja sen ovat saaneet todeta paremmakseen niin artikkelin kirjoittaja kuin Formula 1 -maailmanmestari. Vapaassa järjestyksessä, kokeneempana Vaakuna-rallin kävijänä aloitan itsestäni. Olen ajanut tämän pätkän neljästi, tai oikeastaan kolmesti: vuoden 2012 kilpailussa keskeytimme 500 metriä ennen erikoiskokeen lähtöä, ehkäpä Mitsubishimme ei vain halunnut kohdata Hangastenmaata. Ensimmäisen kerran hyökkäsin erikoiskokeen kimppuun vuonna 2009 kesäkelissä. Huolimatta maratoonarin hauiksen paksuisista reisistäni, jalassa oli riittävästi voimaa pumpata jarrupoljin pehmeäksi hieman ennen erikoiskokeen puoliväliä. Lopussa jarrulevyt olivat kieroja kuin tuleva savolainen kartanlukijani.

2013 ei mennyt sen paremmin. Aamun ensimmäiset erikoiskokeet menivät vaisusti. Keräsin kiukkua Hangastenmaalle. Sen harvan kerran kun oikein uskalsi koittaa, niin ei sitten lopulta kestänyt koittaa. Kävimme oikein hauskaa sanailuakin kesken erikoiskokeen kartturin kanssa, vähän kuin uhmataksemme, että eipä tunnu tämä rallihomma missään.

Kohtapa alkoi tuntua.

Kävimme urhoollisesti taistoon kalliota vastaan, kilpenämme Revolutionin kilpavanne ja peitsenämme Lancer Evo 9. Sehän oli sellainen sumputtava nyppyvasen, aika lailla täydestä vauhdista. Jostain olin varmana tietona kuullut, että jos linja on kohdallaan, niin paikka kärsii tulla kevyesti sitomalla. Lopputulos oli, että kilpemme löytyi jo kehutun savolaisen kartturin jalkatilasta ja peitsemme höyrysi palasina tien laidassa. Katsoin myös Googlesta, mitä lähdekritiikki tarkoittaa. Auto hyytyi käytännössä samaan paikkaan, josta tämän vuoden erikoiskoe alkaa. Tilanteen voi todeta alla olevasta videosta kohdasta 4:50.

Hangastenmaa 3 – Jussi 0.

Viimeinen yritys, vuosi 2014. Pahat ennusmerkit olivat ilmassa jo nuotituksessa, mutta hieman yllättävällä tavalla. Eräästä talonpihasta singahti eteemme koira, joka saattoi olla suomenajokoira tai Pomerania, mutta koira kuitenkin. Se koirahan sitten juoksi ja räyhäsi nuottiautomme edessä noin kilometrin, sitkeästi kuten Jari Porttila aikanaan Mika Häkkisen perässä Brasiliassa. Ei sivulle, ei taakse, vaan siinä se piti paikkansa auton edessä. Nuotittaminen oli hieman hankalaa, kun oikealla puolella haukkui kartanlukija Arpiainen ja edessä koira.

Itse kisassa pääsimme noin erikoiskokeen puoleen väliin, kunnes erään hyppyrin alastulossa automme rattiakseli niin sanotusti levisi käsiin. Tie jatkoi vasemmalle, me menimme oikealle. Jos joku pohtii, että säikäyttikö, niin kyllä säikäytti. Tien vieressä ollut kiviantura muuttui silmissäni omaksi hautakivekseni. Tilanteesta selvisimme säikähdyksellä penkkoja myöten. Ajelimme sitten lopun erikoiskokeen hätävilkut päällä, varovasti tunnustellen, että akseli pysyy edes kevyesti pooreillaan. Lopulta olimme pätkän maalissa niskat jumissa tiirailtua olkiemme ylitse, ettemme jäisi takaa tulleen Ari Vihavaisen jalkoihin.

Ei tullut minusta kuningasta Hangastemaan valtakuntaan.

Niin ja se Formulakuski? Kimi Räikkönen kaatoi Fiat Grande Puntonsa noin 800 metriä tämän vuoden erikoiskokeen lähdöstä olevassa vasen + oikea -yhdistelmässä. On täällä siis onneksi sortunut joku hieman minua parempikin.

 

Kuvat: Jukka Siitonen (otsikon kuva) ja Pro Fotoklubi