Vaakuna-Ralli 2020: erikoiskokeet rallieläkeläisen silmin

Yhteistyössä: SM Vaakuna-Ralli

Vaakuna-Ralli on aikanaan ristitty maailman parhaaksi SM-ralliksi, eikä syyttä. Etelä-Savolaiset rallitiet ovat äärimmäisen haastavia, ja tämän myös minä olen saanut huomata useaan eri otteeseen. Tämän vuoden Vaakuna-Rallissa ajettavista erikoiskokeista riittää värikkäitä omakohtaisia kokemuksia, joista voi lukea lisää alta!

EK 1 Ravirata

 

Reittiin tutustuessani tämä oli vain iso, hiekalla oleva kavioura. Menkää perjantai-iltana 7.2 itse katsomaan, miltä näyttää!

EK 2 Saksa 11,34km

Saksan erikoiskoe alkaa kapealta, mutta jouhevalta tieltä. Reilun puolen kilometrin jälkeen taitetaan ysikymppiristeys oikealle, josta siirrytään pienelle ja kapealle rännille. Tämä osuus on tarkkaan ajettava, sillä se sisältää muutaman erittäin tiukan kurvin. Kun alku on selvitetty, saavutaan Saksan ensimmäiseen tunnetumpaan kohtaan: heti takapiikkivasemman perään seuraa vanha ulosajopaikka, joka 2000-luvun alkupuolen F-cupissa tuotti kaatokuvia varmasti jokaiseen alan lehteen ja videokoosteeseen. Pienen metsäautotieosuuden jälkeen erikoiskoe palaa lähes samaan pisteeseen, josta hetkeä aiemmin kiihdytettiin kohti tätä vanhaa toimintapaikkaa. Kolme risteystä sadan metrin sisällä toisistaan on yksi erikoiskokeen kummajaisista, joista keskimmäinen sisältää kovavauhtisen jarrutuksen itse risteyksen kääntyessä ilkeästi hieman pimennosta nypyn takaa. Risteysalueen viimeisestä oikeasta käydään vielä koukkaamassa kinkkinen pienen tien lenkki, josta saavutaan takaisin tunnetummalle osuudelle Saksaa.

Isomman tien osuuden ensimmäiset kilometrit ovat juoheaa ja nopeahkoa, muttei kovin leveää tietä. Tätä osuutta on ajettu Vaakuna-Rallissa useasti, mutta päinvastaiseen suuntaan. Tien luonne ja vaikeusaste muuttuvat, kun saavutaan Saksan kylälle. Pellon laidassa on kiristyvä vasen, joka etenkin toiseen suuntaan ajettaessa on suistanut tieltä useita autokuntia. Myös tätä seuraava vasuri on osoittautunut liian vaikeaksi terävimmälle SM-kärjellekin. Kylän jälkeen tie muuttuu taas jouheammaksi, muuttaakseen taas hieman luonnettaan reilut kaksi kilometriä ennen maalia. Viimeisen risteysvasemman jälkeen loppuerikoiskoe on haastavaa ja kääntyilevää, eikä se laske kuljettajaa lepäämään hetkeksikään.

Jostain päin Saksan erikoiskoetta vuonna 2013

 

EK 3 Liikala 15,00km

 

Liikala on ajettu useasti Ylätjoen nimellä, ja se kuuluu Vaakuna-Rallin vakiokalustoon. Tämä erikoiskoe on kaikkea muuta kuin helppo: se on paikoitellen jopa ilkeä. Erikoiskoe alkaa juohealta, mutta reilusti kääntyilevältä tieltä, jossa heti ensimmäinen kurvi on vaikea. Tästä jatketaan matkaa kohti pienempää osuutta, joka on teknisesti vaikea, ja ajorytmin ylläpito voi olla haasteellista. Aholan kylälle saavuttaessa erikoiskoe hieman helpottaa, mutta samalla nopeus kasvaa. Hieman ennen puoliväliään erikoiskoe saapuu lähestulkoon kiinni 13-tiehen, muutama sata metriä oikealle kääntyvästä risteyksestä eteenpäin on hyppyri, josta näkee myös pitkän matkaa. Hyppyriltä jatketaan eräänlaista takasuoraa aina seuraavaan risteykseen asti, johon tullaan kirjaimellisesti se, minkä laitteet kulkevat. Jarrutus risteykseen on todella vaativa.

Erikoiskokeen viimeinen seitsemän kilometriä on haastavaa ja samalla nautinnollista rallitietä. Tie on kooltaan keskikokoista: ei suurta valtiontietä, muttei pientä ränniäkään. Nuotti on luonnollisesti aina tärkeä, mutta Liikalan loppuosalla se korostuu entisestään. Valtaosa sen kurveista lähtee taittumaan nyppylän tai näkemäesteen takaa ja epätarkalla nuotilla tuhoaa autonsa tai itseluottamuksensa. Hieman ennen Nykäsenkylää on metsänreunassa haastava vasen, joka on historian saatossa osoittautunut vaikeaksi. Maininnan arvoinen on myös kahden järven välissä sijaitseva harjualue, joka kysyy luontoa kuljettajalta: tie on äärimmäisen nopea ja juoheva, mutta aivan vieressä kohoavat kallioleikkeet eivät anna armoa. Erikoiskokeen viimeinen puoli kilometriä ottaa viimeiset luulot pois, ja siinä saa olla äärimmäisen tarkkana. Maalista on lyhyt kävely hienoihin kurviyhdistelmiin ja nyppyihin.

Jos maalissa ei ole hiki, niin jokin on vialla.

EK 4 Hännilä 15,00 km

 

 

Hännilän erikoiskoe on Vaakuna-Rallin kävijöille tuttu rutistus. Erikoiskoe alkaa pienemmältä Asilantieltä, joka on teknisesti kinkkinen ja haastava aloitus. Noin kilometri lähdöstä on kiristyvä ja ilkeästi nypyn takaa piilosta kääntyvä vasen, johon pääsee katsomaan käytännössä suoraan kohdalle välitieltä. Vajaat kolme kilometriä lähdöstä saavutaan peltoalueelle, jonka avaa äärimmäisen terävä ja heti nypyn takaa kääntyvä risteysoikea. Tästä tie kapenee entisestään sisältäen ilkeitä ja kapeita kohtia, joissa puut ovat aivan tiessä kiinni. Pienen tien osuudella saa olla todella tarkkana, sillä hyvin usein juuri täällä on rikottu renkaita. Tätä kapeaa ja kääntyilevää tietä jatkuu vielä kaksi ja puoli kilometriä, kunnes pitkästi nypyn yli laskeutuva risteysvasen laskee kuljettajat pienen tien piinasta. Jos Hännilässä meinaa ajaa hyvän ajan, ei saa missään nimessä nukkua erikoiskokeen haastavaa alkuosuutta.

Hännilän isontien osuus on melkoinen vastakohta haastavalle ja kapealle alkurännille: se on varsin selkeää, ja isosta valtiontiestä saa nautiskella melko huoletta. Yksi musta lammas matkalle kuitenkin mahtuu. Kun isoa tietä on taivallettu reilut puolitoista kilometriä, löytyy edestä erityisen pitkä kiristyvä vasen, joka sumputtaa lopussa varsin ilkeästi. Tämä vasen on osoittautunut turmiolliseksi jopa paikkakunnan omille miehille. Isontien loppuosuudella tie muuttuu vielä nopeammaksi ja leveämmäksi, ja vauhti nousee sen verran, että nyt saa jo olla tarkkana. Sekaan mahtuu myös muutama kovavauhtinen nypyn ylitys, jotka mittaavat uskallusta painaa pimeän nypyn ylitse kaasu pohjassa. Valtiontie päättyy haastavaan risteykseen, johon saavutaan lähes maksimivauhtia taittaen ahdas risteys vasemmalle todella pienelle ja kapealle tielle.

Pienen tien osuutta on ajettu Hännilässä useasti, ja sen vajaat kaksi kilometriä vaativat vielä tarkkuutta ja keskittymistä. Etenkin alku on vain autonlevyistä ränniä, mutta tie levenee hieman maalin lähestyessä. Suuria eroja ei varmastikaan tällä osuudella enää synny, mutta siitä huolimatta se on ajettava tarkasti.

EK 5 Tuomioja 12,20 km

 

 

 

Vyöt kireälle, silmät auki ja mieli valppaaksi: nyt on syytä olla iskussa! Tuomioja voi olla kilometreiltään lyhyt, mutta maaliin asti selvinneille se tuntuu varmasti mittaansa pidemmälle. Erikoiskoe alkaa pienemmältä, mutta äärimmäisen haastavalta tieltä. Nyt ei ole hetkeäkään aikaa lepäillä ja puhallella, vaan tie vääntyy, kääntyy ja menee nyppyjen ylitse jatkuvalla syötöllä. Reilut kuusi kilometriä lähdöstä saavutaan erittäin tiukkaan putoavaan oikeaan, jonka ralliaktiivit muistavat toiseen suuntaan ajettuna kiristyvänä vasurina 2000-luvun alun F-Cupista. Tästä jatketaan noin 700 metriä kohti risteysoikeaa, johon pääsee hyvin katsomaan erikoiskokeen pohjoispuolelta.

Tässä vaiheessa kannattaa nykäistä vyönsolkia hiukan kireämmälle, sillä isolla Parkkilantiellä saa painaa kaasun pohjaan, ja se saisi mielellään myös pohjassa pysyä! Huolimatta kovasta vauhdista, tie on varsin nautinnollista ajettavaa. Vajaan kahden kilometrin loikotuksen jälkeen saavutaan ysikymppioikeaan, ja siirrytään uudelle osuudelle. Aikaisempina vuosina erikoiskoe on jatkanut tästä vielä suoraan eteenpäin, mutta nyt jatketaan matkaa harvemmin ajetulle Markontielle.

Vaikka tie kapenee ja pienenee, voi vyönsoljista ottaa vielä naksun lisää kireämmälle. Loppuosuus on nopeaa ja juoheaa, ja se kysyy taas uskallusta hyökätä eteenpäin puiden ollessa hyvin lähellä tietä. Muutama kilometri risteyksestä löytyy useamman hypyn suora, mihin ei voi ajaa aivan vailla ajatusta. Erikoiskokeen loppumetreillä on useampi näyttävä talonpiha-alue, jossa pääsee nautiskelemaan puolelta toiselle kääntyvistä mutkista. Jos tällä erikoiskokeella on yhtään arponut ja asetellut, ei maalikello ole varmasti ollut siitä hyvillään.

EK 6 Löytö 15,00 km

 

 

 

 

Erikoiskoe, joka on aikaisemmin ajettu Sattilan nimellä. Tänä vuonna ajosuunta on niin sanotusti alhaalta ylöspäin: kohti Mikkeliä. Löytö poikkeaa luonteeltaan aikaisemmista erikoiskokeista, sillä sen ensimmäinen viisi kilometriä on isompaa ja kovavauhtisempaa tietä vailla suurempia haasteita. Tästä eteenpäin luonne muuttuu, ja erikoiskoe muuttuu mutkikkaammaksi ja haasteellisemmaksi nostaen vaatimustasoaan kuljettajille. Reilun seitsemän kilometrin kohdalla saavutaan Sattilan Marjatilan tiukkaan oikeaan, jota seuraa muutaman sadan metrin päässä pitkä ja kinkkinen, kiristyvä oikea. Näistä selvittyään voi hieman huokaista, mutta juohean valtiontien hurja nopeus pitää miehistöt valppaina.

Noin 9,7 kilometrin kohdalla saavutaan ysikymppioikeaan, johon on 15-tieltä vain muutaman sadan metrin kävely. Tästä eteenpäin erikoiskoe pyörii valtatien läheisyydessä, koukaten sen alitse ja jatkaen matkaansa kohti Löydän kartanoa. Tämä osuus erikoiskokeesta on hieman ilkeää pitäen sisällään hankalia alamäkijarrutuksia, hieman luonteettomia peltokurveja sekä kovaa nopeutta. Rytmiä on tällä osuudella hankala pitää yllä.

Risteyskieputusten jälkeen saavutaan vajaan 13 kilometrin kohdalla Löydön kartanon alueelle, ja loppuosuus erikoiskokeesta on rallisprintin ystäville tuttua: tätä osuutta on ajettu vastakarvaan SM-Rallisprintissä, ja muutama sata metriä kartanosta eteenpäin on autot ilmaan nakkaava hyppyri. Hyppyristä rallatellaan reilut puoli kilometriä eteenpäin, kunnes saavutaan hieman kinkkiseen alamäkiristeykseen. Erikoiskokeen viimeiset sadat metrit ovat kapeampaa ja teknisempää tietä, ja siellä saa olla vielä hereillä erityisesti muutaman sumputtavan paikan kanssa.

Historian ystäville knoppitietona, Löydön kartano esiintyy ajoittain suomalaisessa sotakirjallisuudessa Päämajan upseerien kokouspaikkana. Erityisesti radiotiedustelun isähahmon, eversti Reino Hallamaan, väitetään ottaneen kartanon portailla vastaan useita korkeita sotilasvirkamiehiä salaisiin tapaamisiin ratkomaan Suomen kohtaloa. Vaikka tarinat olisivatkin puhdasta fiktiota, mielikuva kartanon terassilla tupruttelevista upseereista sopii miljööseen.

EK 7 Hangastenmaa 15,00 km

 

 

 

 

 

Erikoiskoe starttaa kapealta, mutta kuitenkin jouhealta kylätieltä. Heti alussa on kiristyvä vasen, josta vain tovi eteenpäin on Hangastenmaa nielaissut kenties kuuluisimman uhrinsa: Kimi Räikkönen suistui Fiat Grade Puntollaan sumputtavassa, vasen + oikea -kurviyhdistelmässä.

Hetki Kimin paikan jälkeen seuraa erikoiskokeen ensimmäinen risteys, josta kiihdytetään muutama sata metriä terävälle hyppyrille, josta autot saavat ilmaa allensa. Hyppyrille pääsee katsomaan kohtalaisella vaivalla, sillä siitä noin puoli kilometriä eteenpäin sijaitseva takaviistoristeys antaa mahdollisuuden jättää auto ison tien varteen, ja talsia hypylle katsomaan.

Puoliväli erikoiskokeesta on hieman tuntemattomampaa Hangastenmaata. Takaviistoristeyksen jälkeen lasketellaan käytännössä kaasu pohjassa ison tien osuus, jonka jälkeen edessä on täydellinen rytminvaihdos: kapeaa metsäautotietä kuusikon sisällä, josta ei ole vara lipsauttaa montaa senttiä tien sivuun. Noutaja löytyy puun, kannon tai kiven muodossa. Useamman kilometrin metsikkötaipaleelle on hankala löytää nuotin tuoksi mitään muistimerkkejä, sillä kuusikko toistaa itseään menestyksekkäästi. Pieni tie ei tarkoita automaattisesti hidasta nopeutta, sillä huolimatta kapeudestaan, tie on paikoitellen jouhea ja nopea. Tässä piilee varmasti haaste, aivan tiessä kiinni olevat näköesteet voivat saada mutkat näyttämään jyrkemmiltä kuin ne todellisuudessa ovatkaan.

Hieman ennen erikoiskokeen puoliväliä vinkataan kahteen ysikymppiristeykseen, jotka ohjaavat hieman suuremmalle ja jouhealla, aikaisempaa helpommalle osuudelle. Tätä tietä rallatellaan muutama kilometri, kunnes saavutaan todella perinteisiin Hangastenmaan peltomutkiin. Näihin näyttäviin mutkiin on saavuttu monesta eri suunnasta, mutta aina ne ovat keränneet hienosti yleisöä. Tiukkaa peltovasenta seuraa hieman loivempi vasen, josta kiihdytetään takaviistoristeykseen ja heti perään ysikymppioikeaan. Alueelle tulee pisto suoraan kohdalle, joten tähän voi antaa katselusuosituksen.

Risteysten jälkeen hyökätään taas lyhyt osuus pienelle metsätielle, josta erikoiskokeen viimeinen risteys päästää kuljettajat Hangastenmaan viimeisen, ja aiemmista vuosista tutun osuuden kimppuun. Rytmiä pitää taas vaihtaa, sillä viimeinen osuus on kovavauhtinen ja haastava. Heti osuuden alussa on huomiomerkillä heittävä nyppyvasen, jota seuraa useampi pidempi ja kiristyvä kurvi. Jos tälle osuudelle jää väärä henki päälle, häviää varmuudella sekunteja haastavissa nypynylityksissä ennen maalilipun armahdusta.

Suuri valtiontie on Hangastenmaassa tänä vuonna vähissä, mutta helpolla se ei silti kuljettajia päästä. Erikoiskoe ajetaan iltapäivällä neljän aikaa, joten jollei maailman rytmi pahasti sekoa, sukelletaan Hangastenmaahan pimeydessä lisävalojen avulla. Kymmenen risteystä kertovat paljon, ajorytmiä joutuu tällä erikoiskokeella vaihtamaan moneen otteeseen. Useampaan risteykseen saavutaan kovasta vauhdista tai vaihtoehtoisesti hieman alamäkeen lasketellen, joten risteysajon on syytä osua kohdalleen.

Hangastenmaan luonne on, tai oikeastaan se on kenties hieman luonteeton: erikoiskoe voi vaikuttaa hetkellisesti helpolta ja jouhevalta, kunnes se yhtäkkiä vaihtaa luontoaan: edessä on kiristyviä mutkayhdistelmiä useampi kappale peräkkäin, jotka eivät tunnu millään soveltuvan juuri taakse jääneen tien luonteeseen.

 

Kuva: Pro Fotoklubi

EK 8 Vatila 15,00 km

 

 

 

 

 

Vatila on tuttua Vaakuna-Rallia, ja sitä ajettiin paljon 2010-luvun alussa päinvastaiseen ajosuuntaan kuin tämän vuoden kilpailussa. Erikoiskokeen alku on keskikokoista, kääntyilevää, muttei kovin kovavauhtista tietä. Puolentoista kilometrin jälkeen tie muuttuu erittäin pieneksi ja kapeaksi, ja kapenee entisestään soramonttualueen läpimenon jälkeen. Seuraavat neljä kilometriä ovat todella kapeaa ja pientä ränniä, jossa ote ei voi herpaantua hetkeksikään. Roikkumisille ja ojan kyntämiselle ei ole tilaa, sillä matka katkeaa osuman seurauksena melko varmasti siihen paikkaan.

Viiden ja puolen kilometrin kohdalla erikoiskoe kaartaa jyrkästi oikeaan, josta seuraavat puolitoista kilometriä ovat hieman jouheampaa tietä. Seitsemän kilometrin kohdalla saavutaan loivasta ylämäestä kaartavaan risteysoikeaan, josta alkava iso valtiontie antaa lyhyen hengähdystauon. Risteykseen on helppo tulla katsomaan Koivakkalantietä pitkin. Kahden kilometrin siivu valtiontietä on melko selkeää osuutta, jossa ajetaan useamman talonpiha-alueen lävitse. Haastavin kohta tulee aivan valtiontien lopussa, jossa talonpihan jälkeen seuraa tiukka vasen sekä kiihdytys risteysalueen lävitse ylämäkeen, kohti pienempää tietä.

Viimeinen kuusi kilometriä on kaikkea muuta kuin helppoa. Pois lukien osuuden alkupuolen peltoalueet, erikoiskoe pysyttelee metsän siimeksessä, josta on todella hankala hakea kiintopisteitä ja tukea nuotin avuksi. Haastavia kurviyhdistelmiä ja nypynylityksiä mahtuu tälle osuudelle lukuisia. Noin kaksi kilometriä ennen maalia erikoiskoe saapuu Hietasen rantaan, ja mukailee järven muotoa erikoiskokeen loppuunsa asti. Tämä tie on edellistä osuutta pykälää suurempi, mutta edelleen vaikea ja reilusti kääntyilevä tie. Vatila on teknisesti haastava ja vaikea erikoiskoe, joka aiheuttaa varmasti kilpailijoille haasteita ajofiiliksen ja rytmin kanssa.

EK 9 Saikkola 10,40 km

Melkein maalissa, mutta vielä ei ole aika huokaista helpotuksesta. Saikkola alkaa isolta valtiontieltä, joka on kääntyilevää ja nautinnollista tietä ajaa. Noin kilometrin jälkeen isolle tielle sanotaan hyvästit, ja erikoiskoe viikkaa hankalan ja hieman nypyn taakse pokkaavan risteyksen jälkeen kohti Kuppilanvuorentietä. Kuppilanvuorentie on hienoa rallitietä: ei lentokenttää, mutta sopivan kääntyilevää haastavine ylityksineen ja notkonpohjineen. Tällä osuudella syttyy varmasti, ja ovatpa sitä käyttäneet jopa WRC-tiimit testitienään.

Noin kolmen ja puolen kilometrin kohdalla joutuu kääntämään rallivaihteen pienen tien, tarkalleen ottaen todella pienen tien muotoon: erikoiskoe kääntyy ahtaan ysikymppivasurin myötä autonlevyiselle rännille. Tämä noin puolentoista kilometrin mittainen ketunlenkki kuljettaa kilpailijat Kuppilanvuoren laelle, ja sieltä takaisin uuden ysikymppiristeyksen kautta Kuppilanvuorentielle. Todella tarkasti ajettava osuus, jossa ei ole vara poiketa linjalta.

Soramonttualueiden jälkeen erikoiskoe taittaa uudestaan pienen tien osuudelle, joka on tuttua Vaakuna-Rallin kiertäjille: erikoiskokeen loppua on ajettu Monikkalan tai Saikkolan nimellä useasti, mutta päinvastaiseen ajosuuntaan. Kahden kilometrin osuus Vehkolammintietä on pientä ja kapeaa, tarkasti ajettavaa tietä. Risteysoikean jälkeen kiihdytetään isommalle tielle kohti Saikkolan kylää ja erikoiskokeen maalia.

Viimeinen kolme kilometriä on kääntyvää ja pääosin miellyttävää ajettavaa, mutta muutama haaste loppumetreillekin vielä mahtuu: melko pian risteyksen jälkeen on vaikeita kurviyhdistelmiä, ja Saikkolan kylän läpi ajettaessa saa olla tarkkana talonpihojen läpi mentäessä. Hieman ennen erikoiskokeen maalia löytyy vaikea ja sumputtava nyppyoikea, joka toiseen suuntaan ajettaessa on kerännyt mukavasti yleisöä. Tästä kilometri eteenpäin, ja rutistus on ohitse. Ketkä tänne asti selviävät, voivat onnitella itseään Vaakuna-Rallin maalin saavuttamisesta!

1 Kommentti

  1. Kari Loimula

    EK 9 Kuppilavuori 11,76 km…

    Vastaa

Vastaa käyttäjälle Kari Loimula Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *