Isäni oli rutinoitunut kansallisen tason rallikuljettaja, joten ajattelin että ”pojasta polvi paranee” -sanonta on tässä kohtaa varsin helppo nakki toteuttaa. Aloitin lokariautolla ajamisen nelivuotiaana, kaadoin sen muutamaan otteeseen ja sain turvallisemman Toyota Starletin.  Se tarjosi riemukkaita jääratakokemuksia liki kymmenen vuoden ajan, ja 14 vuotiaana sain sitten ensimmäisen GT Corollani jolla siirryin jääradalta varsinaisille metsäerikoiskokeille koettamaan kantin ja penkkojen kestävyyttä.

16-vuotiaana olin paperilla, mutta en käytännössä, pätevä osallistumaan nuorten luokan rallisprintkilpailuihin. Ajopelinä oli luonnollisesti Toyota Corolla GT, jolla kiersin ensin rallisprinttejä kaksi vuotta ja perään ralleja yhden vuoden. Corollasta ponnistin suoraan nelivetoisiin kilpa-autoihin, josita ensimmäisenä sain käsiini murskattavaksi Subaru Imprezan. Vuokra-autojen jälkeen ostimme vuonna 2010 oman Mitsubishi Lancer EVO  9:n, jonka ratissa myös päätin tähänastisen ralliurani vuonna 2014.

Kilpavuosien aikana kertyi menestystä, epäonnistumisia, suuri joukko tuttuja ihmisiä ja tarinoita, joita kelpaa muistella myös jälkikäteen! Benzina nelle vene, eli bensaa suonissa ja eteenpäin!