Rajanaapurin jenkkiraudat ja kuva-arvoitus

Rajanaapurin jenkkiraudat ja kuva-arvoitus

Rajanaapurin jenkkiraudat ja kuva-arvoitus

Mitä tapahtui kesäloman lopulla? Valloitettiin rouvan kanssa Tallinna sekä Jyväskylä. Tallinna oli kaunis (suurin osa siitä), ja Jyväskylässä ajettiin lujaa (suurin osa ajoi). Onnittelut erityisesti suomalaisille menestyjille, pitkästä aikaa homma näyttää varsin valoisalta suomalaisen ralliautoilun osalta!

Jotain pientä etenemää tapahtui myös harrastepuolella. Jatkoin nimittäin hiomista ja kittaamista. Jos hiomisesta ja kittaamisesta haluaa lisätietoa, niin sitä löytyy täältä. Homma alkaa sikäli näyttää valoisammalta, että auton perärekisteri ja katto alkavat olla niin sanotusti alueella. Keula, ovet, konepelti ja niin edelleen ovat puolestaan todella kaukana alueelta.

Pelkän hiomisen vastahommiksi otin moottorin alumiinilohkon putsaamisen, joka oli varsin leppoisaa puuhaa. Soodakylvyt ja pesu tekevät ihmeitä paskaiselle lohkolle.

Töiden alettua tämä homma siirtyy takavasemmalle, vaikka toki laitoin rouvalle anomukset iltavapaista vetämään. Todennäköisesti kun pesee pyykit astianpesuaineella kertaalleen, niin saa pari kuukautta touhuilla illat ihan rauhassa.

Kun tuo oma auto ei ole ihan vielä esittelykunnossa, niin esittelen kotipaikallamme kesän aikana vierailleet autot – joita sitten kelpaakin esitellä vaikka vähän pidemmin. Mökkinaapurimme Jontta saapui Ruotsista kylään vuoden 1946 Buick Super Estatella, ja hänen ystävänsä Stefan puolestaan vuoden -49 Hudson Commodore 8:lla. Buick oli sikäli raju ilmestys, että auton runko on valmistettu isolta osalta puusta. Hudson puolestaan on löytynyt aikanaan Ameriikan Yhdysvalloista aavikolta, ruosteisena rytökasana, jonka takakontissa oli yhtä ruosteinen moottorin puolikas. Esimerkiksi auton ratin on entisöinyt ruotsalainen Hudson-harrastaja, joka valoi rattiin uudet muovit metallikehyksen ympärille omavalmisteisilla muoteillaan. Kovaa ja sinnikästä touhua!

Buick Super Estate -46

Etualalla Hudson Commodore 8

Palataan lähiaikoina parin rallitarinan merkeissä asialle, kaikille siihen asti aurinkoista ja vähälumista loppukesää!

Niin ja se kuva-arvoitus! Mikä tämä on, ja mitä sillä tehdään?

Unelmien kesäloma: sulkeudu autotalliin

Unelmien kesäloma: sulkeudu autotalliin

Unelmien kesäloma: sulkeudu autotalliin

Heinäkuu – kuukausi, jolloin järjen lisäksi myös Suomi seisoo. Siispä oiva hetki pitää muutama viikko kesälomaa ja edistää italialaisen mahdollista valmistumista!

Tähän mennessä tapahtunutta Alfa Romeon kunnostusprojektissani: kittaamista ja hiomista, hiomista ja kittaamista. 

Meidän perheen seniori toimii projektissa itseoikeutettuna mestarina, jonka avulla tässä vältytään toivottavasti lukemattomilta virheiltä ja ”miten prkl tämä nyt tulee” -hetkiltä. Virheettömyyden hinta on tietysti se, että joitakin erimielisyyksiä saattaa ilmetä, kun toinen tietää ja toinen vänkää varmuuden vuoksi. Arvatkaa vain, kumpi tekee kumpaa. Suurta huolta väittelyn eskaloitumisesta ei kuitenkaan ole, sillä Tiippanan sukuun siunautuneilla käsivarsilla saamme korkeintaan syytteet toistemme ruoskinnasta.

Mutta takaisin asiaan.

Koritöissä auton peräpäähän on rykäisty ensimmäinen hiontaväri, josta erottuvat paremmin vielä työtä vaativat kohdat. Lomaviikon alkajaisiksi saman käsittelyn sai kokea auton katto. Pohjatyöt tällaiseen mietoon perunasäkkiin ovat aika armottomia: oikeat ammattilaiset ovat sen opettaneet että kerralla kunnon kittaus ylitse, hiomakalikka kouraan ja pitkiä työntöjä. Saa suorittaa. Oikein hyvällä tuntumalla varustetut kaverit (lue ammattilaiset) voivat tehdä tämän koneavusteisesti melko pitkälle, mutta omalla ammattitaidolla on parasta käyttää konetta vain kahvinkeitossa. Totuus on vielä aika kaukana hyvästä, mutta tästä Jutin sanoin mennään eteenpäin.

Pidemmän päälle hieman kyllästyttävän kittaamisen ja hiomisen oheen oli pakko ottaa jotain muuta projektia mielen virikkeeksi, joten päätin putsailla ja maalailla muutamia osia konehuoneen puolelta sekä aloittaa moottorin kasausta. Puunasin konehuoneen puolelta jarru- sekä kytkinsylinterit tilpehööreineen sekä naputtelin männät ja kiertokanget yhteiseksi paketiksi uusilla renkailla. Lueskelin tietokonenörttien foorumeilta vetyperoksidin toimivan kellastuneiden muoviosien valkaisuun sopivana aineena, joten tästä innostuneena sitten viesti naapurin kampaajalle, että olisikos vetyperoksidia jäänyt, valkoinen tukka olisi taas jees. No, ei tällä kertaa hiuksiin, vaan tökötit sotkin muovien pintaan ja suljin ne muovipusseihin auringonvaloon viideksi tunniksi kuivamaan. Valkaisu ei vanhoihin kauhtuneisiin pönttöihin ollut ihan niin voimakas kuin toivoin, mutta se tasoitti selkeästi kyllä muovin pinnalta tummumia ja pigmenttieroja.ngs.

Sylinterit ja jarrutehostaja saivat osakseen soodapuhalluksen, jossa käyttämäni laitteisto on mallia halvalla sain ja tietysti Motonetistä. Laitteisto on kuitenkin pieneen nykertämiseen aivan sopiva, kunhan paineilmalinjaan ei pääse kosteutta. Sooda ei vaurioita metallipintaa, vaan poistaa pelkästään pinnalta pinnoitteet ja muut kurat. Maistuu myös suussa huomattavasti hiekkapuhalluslaitteiden hiekkaa paremmalta. Tähän sitten päälle maalaukset ja lakkaukset, ja valmiit kalikat hyllyyn, josta niitä voi sitten parin vuoden päästä etsiä niiden mystisesti kadottua.

Tässä tällä erää tärkeimmät, nyt telkkarista auki James Bond. Roger Moore muuten ajeli Bondina Alfa Romeo GTV6:lla elokuvassa Octopussy. Tämän lähemmäksi en Bondia taida koskaan päästä.

Unelmien kesäloma:sulkeudu autotalliin

Unelmien kesäloma:sulkeudu autotalliin

Heinäkuu – kuukausi, jolloin järjen lisäksi myös Suomi seisoo. Siispä oiva hetki pitää muutama viikko kesälomaa ja edistää italialaisen mahdollista valmistumista!

Tähän mennessä tapahtunutta Alfa Romeon kunnostusprojektissani: kittaamista ja hiomista, hiomista ja kittaamista. 

Meidän perheen seniori toimii projektissa itseoikeutettuna mestarina, jonka avulla tässä vältytään toivottavasti lukemattomilta virheiltä ja ”miten prkl tämä nyt tulee” -hetkiltä. Virheettömyyden hinta on tietysti se, että joitakin erimielisyyksiä saattaa ilmetä, kun toinen tietää ja toinen vänkää varmuuden vuoksi. Arvatkaa vain, kumpi tekee kumpaa. Suurta huolta väittelyn eskaloitumisesta ei kuitenkaan ole, sillä Tiippanan sukuun siunautuneilla käsivarsilla saamme korkeintaan syytteet toistemme ruoskinnasta.

Mutta takaisin asiaan.

Koritöissä auton peräpäähän on rykäisty ensimmäinen hiontaväri, josta erottuvat paremmin vielä työtä vaativat kohdat. Lomaviikon alkajaisiksi saman käsittelyn sai kokea auton katto. Pohjatyöt tällaiseen mietoon perunasäkkiin ovat aika armottomia: oikeat ammattilaiset ovat sen opettaneet että kerralla kunnon kittaus ylitse, hiomakalikka kouraan ja pitkiä työntöjä. Saa suorittaa. Oikein hyvällä tuntumalla varustetut kaverit (lue ammattilaiset) voivat tehdä tämän koneavusteisesti melko pitkälle, mutta omalla ammattitaidolla on parasta käyttää konetta vain kahvinkeitossa. Totuus on vielä aika kaukana hyvästä, mutta tästä Jutin sanoin mennään eteenpäin.

Hand made-hiomakalikka Työergonomia huomioitu peukalon urassa.
Kurkijalasta vastapainoa
Tässä koitetaan hetkeksi piilottaa piileviä virheitä yhtenäisellä värikerroksella
Hiuksista vai katosta?
Tilanne 12.7, pientä laittoa enää jäljellä

Pidemmän päälle hieman kyllästyttävän kittaamisen ja hiomisen oheen oli pakko ottaa jotain muuta projektia mielen virikkeeksi, joten päätin putsailla ja maalailla muutamia osia konehuoneen puolelta sekä aloittaa moottorin kasausta. Puunasin konehuoneen puolelta jarru- sekä kytkinsylinterit tilpehööreineen sekä naputtelin männät ja kiertokanget yhteiseksi paketiksi uusilla renkailla. Lueskelin tietokonenörttien foorumeilta vetyperoksidin toimivan kellastuneiden muoviosien valkaisuun sopivana aineena, joten tästä innostuneena sitten viesti naapurin kampaajalle, että olisikos vetyperoksidia jäänyt, valkoinen tukka olisi taas jees. No, ei tällä kertaa hiuksiin, vaan tökötit sotkin muovien pintaan ja suljin ne muovipusseihin auringonvaloon viideksi tunniksi kuivamaan. Valkaisu ei vanhoihin kauhtuneisiin pönttöihin ollut ihan niin voimakas kuin toivoin, mutta se tasoitti selkeästi kyllä muovin pinnalta tummumia ja pigmenttieroja.

Lähtötilanne likoineen ja liuottimineen
Pesu tekee ihmeitä..
.. ja peroksidi hoitaa loput.
Mäntä ja renkaat, akkukoneen akku, vasara, liimaa.

Sylinterit ja jarrutehostaja saivat osakseen soodapuhalluksen, jossa käyttämäni laitteisto on mallia halvalla sain ja tietysti Motonetistä. Laitteisto on kuitenkin pieneen nykertämiseen aivan sopiva, kunhan paineilmalinjaan ei pääse kosteutta. Sooda ei vaurioita metallipintaa, vaan poistaa pelkästään pinnalta pinnoitteet ja muut kurat. Maistuu myös suussa huomattavasti hiekkapuhalluslaitteiden hiekkaa paremmalta. Tähän sitten päälle maalaukset ja lakkaukset, ja valmiit kalikat hyllyyn, josta niitä voi sitten parin vuoden päästä etsiä niiden mystisesti kadottua.

Lähtötilanne tehostajalle
Puhallusvälineet ja kuvan lavastukseen tarvitut täysin projektiin kuulumattomat osat
Puhallettu tehostaja..
..väliväri..
..väri ja koira, lasketaanpa projektin lopussa monessa kuvassa Viki on ollut. mukana..
..ja lopulta valmis paketti. Kaikki minkä pystyy, kannattaa kiertää kiinni mahdollisimman isoon kokonaisuuteen. Nimimerkillä koskaan ei ole yhtään, mitään, hävinnyt.

Tässä tällä erää tärkeimmät, nyt telkkarista auki James Bond. Roger Moore muuten ajeli Bondina Alfa Romeo GTV6:lla elokuvassa Octopussy. Tämän lähemmäksi en Bondia taida koskaan päästä.